Kansallispuistokiertue,yhäkin feat kiinalaiset, osa2

Day 4. The chinese are taking over. Mayday, mayday!

Old Faithful

Bussikiertue jatkuu. Kiinalaisia on edessä, takana, kyljessä ja niskassa. Ja aina siellä, mistä haluaisin valokuvan napata. Aina. Kiinalainen on hiljainen matkustaja, mutta niiden laumaääni kun jotain hienoa näkyy on varsin huvittava: Waaaaaaaa! Sellanen pehmee ja matala. Ja sitten ne nousee penkeistään ja rynnii vasten ikkunoita ja ulos bussista jos pääsee. Ne poseeraa usein samassa asennossa, jolloin ne vois periaatteessa photoshopata sellaisenaan joka kuvaan. Toisinaan ne heittäytyy hauskoiksi ja tekee peace-merkin tai osottaa kohti sitä kohdetta mitä kuvataan. Tykkään omasta kiinalaispoppoostani, kahdesta nuoresta tytöstä ja yhdestä työikäisestä. Ne osaa hyvin englantia ja nauravat paljon. Ja tulkkaavat mulle, mitä tapahtuu eivätkä hirveästi puhu kiinaa keskenään.

Suomalainen ja likainen lumimätäs

Kiinalaislauman osana oleminen taas on vähän hassua välillä. Sitä tuntee niin olevansa osa massaa, vaikka erotunhan minä sieltä ku pieni possu lammaslaumasta. Tämän turistiryhmän osana olen huomannut, ettei monetkaan amerikkalaiset oikeen välitä kiinalaisista. Ne puhuu niille vähän epäkunnioittavasti tai hirveän yksinkertaisest, tokihan se voi olla tarpeenkin jos ne ei puhu englantia. Sitten ne huokaisee, katsoo mua ja kertoo mikä niitä painaa. Länkkäri toiselle. Että on ollu pitkä päivä ja nyt iski tämmönen massa. Stalinin sanoja lainatakseni yksilön kuolema on tragedia, tuhansien tilastollista. Tai jotain sinne päin. Vähän niinku että niitä kiinalaisia tulee kyllä lisää, vaikka muutama menetettäisiinkin, yksilöarvo ei ole niin suuri kun eihän niitä edes erota toisistaan. Tää on se sanomaton viesti mitä poimin länsimaisten puolelta. Kiinalainen itsekin tuntuu tietävän, että vaikka ryhmä on niille tärkeä, se ei suojele yksilöä. Valokuvapaikalle rynnitään ensimmäisenä itse, ja aamiaisella viedään tuhkatkin pesästä välittämättä jääkö siitä muille. Kenenkään muun en ole nähnyt esimerkiksi täyttävän vesipulloa maidolla.

Mun kiinalaiset, paitsi se työikäinen

kivettynyttä kalkkivettä, ja lisää tulee ylhäältä

kuumaaaaaaa

No mutta, kävinhän minä taas jossain. Yellowstonella vietettiin puoltoista päivää. Ajeltiin ympäri massiivista puistoa ja vähän käppäiltiinkin. Yellowstone on nukkuva tulivuorialue, hotspot, jonka monesta kohtaa purkautuu kaasuja ja vesihöyryä ja mutaa ja ties mitä kohti pintaa. Kaikki kuvat tuossa ylempääkin on Yellowstonelta.

joku koski

Maaovara!!

Kaverrrrriiiittt!!

tarpeeks ylhäällä oli luntaki

Paikallinen poro on biisoni, joita esiintyy porotokan tavoin laumassa ja yksilöinä. Äitillä menee aina hermot kun porot tulee syömään istutuksia ja se saa hyvät kuntoilut ajaessaan niitä pois pihapiiristä. Haluaisin nähdä kumpi voittaa, jos äiti lähtis ajamaan tätä kaveria pois pihalta:

Biisoni on iso ja voimakas, mutta äiti on kans aika kova luu sillon ku se haluaa. Kerran tuli täysi puurolautanen päähän ku en suostunu syömään. siinä tulis biisonillaki pissat housuun. Äitin puolustukseksi merkittäköön lokikirjaan, että takana oli pitkä turhautuminen kun en syönyt mitään ja terkkari ahisteli koko ajan alipainosta.

Yellowstonen jälkeen oli Grand Teton park, sen ohi vaan ajeltiin ku se lähinnä on vaan tuo vuoristojono. Bussissa oli aikaa leikkiä kameran asetuksilla.

Yellowstonen aikana pyörittiin myös Montanassa, mikä on aika iso luonto-osavaltio kanssa. Yellowstonella oli vähän vilposta ja niin oli ihan meiän majoituksessakin. Hotellin varjoisilla alueilla oli lunta. Teksasin jälkeen tuntui aika hyiseltä moinen.

Sitten muutin mieleni Wyomingista, koska sen länsipuoli oli ihan erilainen kuin itäpuoli. Jackson Holen pikkuinen länkkärityylin kaupunki yllätti pienellä söpöydellään ja lämmöllään. En meinannut uskoa, onko se edes todellinen vai joku kulissikaupunki. Sinne voisin tulla myöhemmin uudestaankin pikkukaupungin miljööstä nauttimaan ja laskettelemaan, tai mitä nyt vaan.

poronsarviportti

Matkalla Salt Lake Cityyn ajeltiin Iowan kautta:

Salt Lake Cityssä käytiin suolajärvellä, kaupungin kapitolilla ja mormonitemppelissä, jossa meitä opasti kaksi mormonia. Utahin väestö on suurimmaksi osaksi mormoneja, eli ne on kristittyjä, jotka uskoo palanneensa kristinuskon alkujuurille ja sitten niillä on vielä erityisohjeita niiden mormonien kirjassa. Ne myös aina valitsee itselleen uuden profeetan, joka on siis oikea elävä ihminen(mies), joka on jollain tapaa pyhä. Temppeliin itseensä ei saa mennä sisälle olematta mormoni, mutta temppeliaukiolla oli myös paljon nähtävää.

Salt Lake

Kapitoli

jonku kansanedustajan kivat maskotit

Utahin uudisraivaajat

Mormonien symboli lokki, joka tuli aikoinaan kuin ihme ja söi kaikki ruokakasveja syövät ötökät pois.

Mormonien pyhä temppeli

Temppelin sisällä oleva pyhä kasteallas.

Sitten jatkettiin kiertueen viimeiseen kohteeseen Vegasiin. Utahin puolella pysähdyttiin vielä jollain isolla metallikaivannolla.

Sitten vielä bonusknoppitietona, uskon että nyt tulee viimeinen havaintoni jenkkivessoista. Oi kyllä, palaan lempiaiheeseeni :D Ovien välissä on mielettömät raot. Tämän kuvasin niin, että itse istuin istuimella ja näin koko ajan Lucyn oven ja seinän välisestä raosta. Ja Lucy näki koko ajan minut, jos katsoi. Ja tää on nyt koko maata koskeva juttu.

Ja ihan viimesenä vielä kiinalaisen huumorinäyte kesken mormonitemppelikiertueen.