San Francisco

Lepposasti huiskastiin lentämällä El Pasosta San Franciscoon. Vähän ilta siinä pukkasi olemaan ja väsy pukkasi päälle, vaikkei edes ollut aikainen aamu. Saavuttiin metrolla keskustaan ja saatiin paikallinen ukkeli oppaaksi viemään meidät hostellille. Sehän siinä kävellessä pelotteli meidät kaikenmaailman puukkoryöstöillä jos uskalletaan mennä kadunkaan verran siitä vasemmalle. Ja olihan meidän mentävä, ku mun eka yö oli eri hostellissa ku tyttöjen. Eihän se siisti alue ollut, kaduttomia ja pummeja kadut täynnä, mutta ne oli aika harmittomia, kössöttelivät vaan kadun kulmilla.

Ekana päivänä lähettiin rauhassa tutustumaan kaupunkiin. Poimin kyytiin Jennan, jyväskyläläisen psykalaisen, mun hostellista, muutaman sattuman ja Facebookin statuspäivityksen avulla treffattiin aamiaisella. Päivän agendana oli vaan kävellä ympäriinsä ja lähettiin keskustaan. Toisena agendana oli löytää mulle uus reppu, koska vanhasta ei ole enää eläjäksi ainakaan tosi travellerina. Siinäpä sitten hurahtikin puoltoista tuntia, kun myyjä sovitutti mulla monta täytettyä reppua. Saa nähä sitten, että miten se omaa selkää hellii tai ruoskii. Käppäiltiin Chinatowniin ja siellä syötiin aidossa kiinalaisessa. Ikkunassa roikkui nätisti kanat ja kalat uiskenteli altaassa. Tytöt otti ja tilas sitten sitä kanaa, ollenkaan muistamatta miten niitä kauhisteltiin siinä ikkunassa. Itse otin tylsänä vaan paistetut riisit. Siinä kävi sitten niin, että tyttöjen kanat oli niin origenelleja kuin olla ja voi, luut, läket ja nivelet ja luuytimen verikin oli vielä tallella. Urheasti ne söi, vaikka enemmän se oli semmosta tökkimistä ja näykkimistä. Naurettiin kovasti ruuan äärellä ja tytöt tietty kuvaili sitä elämänsä parhaaksi ateriaksi. Poistuin vessaan ja kuulin seinän läpi aivan jumalatonta naurun remakkaa. Tulen pois vessasta ja sillä aikaa tytöt oli nyysiny naamaansa mun riisit. Oli kuulemma vaivannu niin kova ateriakateus koko sen ajan, ja tilaisuus teki varkaan ku poistuin vartioimasta lautastani. Oi että, katoavat vatsalihakseni pääsi töihin :D

Aterian jälkeen käytiin tutustumassa Golden Gate Parkiin. Tosi nätti puisto, mutta heti alkuunsa vähän kummallinen. Puiston alussa palloilee isot määrät kodittomia ja San Franciscon kuuluisia elämäntapahippejä. Homies of Haight Ashbury. En tiiä tykästyttiinkö tähän alueeseen vai mikä oli, kun päädyttin vierailemaan täällä joka päivä. Tällä alueella ne kuuluisat hippiajat tapahtui. Puolen minsan kävely puistossa ja ollaan lasten leikkikentällä. Katujen kasvateille jätetään myös jatkuvasti lahjoituksia, ja viimeisen päivän visiitillä vapautin vanhan reppuni hippien käyttöön. Serkun Slovenian alelaarista ostama reppu kulki pitkän matkan, eikä sen matka varmasti loppunut vieläkään.

sinne jäi

Toisena päivänä mentiin heti aamusta paikallisen Niuvanniemen kierrokselle, eli vanhaan maksimiturvallisuustason vankilaan Alcatraziin. Ostin heti kierroksen alussa itselleni fanipaidan, eli Alcatraz-hupparin, koska olin täysin alipukeutunut San Franciscon yllättävän koleaan säähän. Siitä huolimatta kyllä tytöillä nenät punotti aina iltaisin. Mutta, vankilakierros oli kyllä älyttömän hyvä, kuulokkeet korvilla kierreltiin ja nauhalla puhui kertojan lisäksi entiset vartija ja vangit.

Ostin tästä itelleni muistoksi vankipaidan

fani

Jatkettiin päivää talsimalla pitkin Fisherman's Wharfia eli rantasatamaa. Siellä olikin kaikenlaista pikkupuotia.  Siitä koukattiin sitten keskemmäs kaupunkia mäkien keskelle. Täytyy nyt todeta, että mäkisyydessä jää Jyväskyläkin kakkoseksi. Kiikuttiin yksi mäki ylös ja melkein kaksin kerroin käveltiin kun oli niin jyrkkä ja alas tultaessa kova jarrutus päällä koko ajan. Yhden mäen huipulle menee ns Lombard Street ja sen vänkyrä tien pätkä. Se oli aika siisti.

Otin vähän lepiä vaatekaupassa ja yks kiinalaismamma vaan tuli penkojaan ja viskomaan vaatetta mun päälle. Ei mitään häpyä ihmisillä...

Ja sen jälkeen löytyi sitten hieno kupolirakennus, Fine Arts Palace, jossa oli menossa aasialaiset häät. Naureskeltiin hääparin morsiusneidoille, jotka veteli komeesti eteenpäin flip flopit jalassa.

Kuuluisa Golden Gate Bridge antoi vähän odottaa itseään, se oli meidän kaksi ekaa päivää ihan sumun peitossa. Kolmantena päivänä otettiin bussi toiselle puolelle Sausalitoon, pikku rantakaupunkiin ja paluumatkalla pysähdyttiin valokuvaamaan siltaa. Silloin se vihdoin näkyi komeasti. Tuli hyvä mieli :)

Investoitiin päivästä myös pari tuntia Cable Car ajelulle. Se oli aika vänkää, näki myös kaupunkia vähän sen syvemmistä osista, minne ei tule muutoin käveltyä. San Francisco onkin varmasti kiva kaupunki asua, kaupungilla on selkeä keskus ja sielu, ja se on nätti. Mutta jostain syystä se ei silti oikeen ihastuttanut niin kovasti kuin mitä sen alkuperäishypetys antoi olettaa. Terveys- ja ympäristöasiat on myös pinnalla täällä, siitä minä tykkään.

Reissun ikävänä puolena vähän niin kuin hajotin vasemman jalkani. Totta kai se väsyi kävelystä, mutta toisena päivänä pikku hiljaa iski kipu ja siinä vaiheessa ku tuntui että nyt tulee kohta tuskan kyyneleet silmiin, oli pakko hyökätä ensimmäiseen vaatekauppaan ja ostaa ballerinat. Se oli sit semmonen hippikauppa, ja vaikka pohjalliset on ihanan pehmeet, jouduin pistään sinne sukan sisään ja nyt ollaan sitten tyyliä vanhainkoti ja turvonnut kinttu. Kävelyä ei voi oikein välttääkään, joten toiveissa että tämä tästä.

Pitkän päivän päätteeksi lähdettiin sitten yö-Greyhoundiin, luultiin että ei selvitä siitä, kun netissä luki niin pelottelutarinoita siitä, mutta hyvin se sitten meni. Oli ihan pirun ahdasta, kun vieressäni istui iso nainen ja selkä mutkalla kaavin itseni sitten Los Angelesiin.

Mummolle haastetta