Kick off - El Paso

Seikkailuni ensimmäinen etappi, El Paso, saavutettu. Tai oikeastaan ensimmäinen etappi oli San Antonio ja ehdin sielläkin vähän kävellä ympäriinsä siinä samassa syssyssä kun Mamman kanssa juostiin ympäriinsä hoitamassa mun asioita kasaan. Riverwalkille oli tullut kesä ja hiton kuuma sitten viime näkemän.

Junani lähti todella epäkätevästi ma-ti-yönä kolmelta. Tämä junakokemus kyllä taas opetti, miten monimutkaisia nämä paikalliset julkiset liikennevälineet on. Näin mennään junalla USA:ssa: Ostetaan lippu netistä (ISIC-kortilla saa alennusta), tulostetaan tilausvahvistus, joka ei ole lippu. Mennään juna-asemalle tuntia aiemmin hivauttamaan vahvistuskoodia junamaatille ja saadaan lippu. Joudutaan silti jonottamaan tiskille, jotta lippu allekirjoitetaan. Odotetaan junan saapumista. Juna on jo asemalla, mutta sisään ei saa mennä. Ovet aukeaa, ja ihmiset alkaa olla pihalla, silleen niinku päästänsä pihalla. Kukaan ei tiedä mihin vaunuun pitää mennä ja joka vaunun ovella on assistentti, joka jakelee siinä paikan päällä istuinpaikat pieneen lappuseen, joka pitää kiinnittää oman penkin yläpuolelle sisällä junassa. On ilmeisesti tarkkaa, mihin vaunuun istuu. Junassa on runsaasti tilaa ja penkistä aukeaa jalkapöytäkin. Assistentit jakelee tyynyjä. Junassa voi tilata lounaan ja illallisen ja aamiaisen, maksua vastaan, kahvilakin löytyy panoraamaikkuinoiden kera. Ihmiset istuu paikoilleen ja alkaa nukkua. Herään kahden tunnin päästä huomaamaan, että seistään vieläkin tyylikkäästi San Antonion ratapihalla. Ei ole kuulemma ollenkaan epätyypillistä, että juna on myöhässä. Toivo alkaa hiipua. Jos junassa on vika, yhtiö ei takuulla hanki korvaavaa kulkuvälinettä. Päästään viimein liikkeelle ja edetään koko matka reipasta polkupyörävauhtia. Ehtipähän nähdä maisemia. Missään vaiheessa kukaan ei kuuluttanut paljonko ollaan myöhässä ja seuraavasta asemasta tuli aina vain yksi kuulutus. Sen sijaan kuulin useita kuulutuksia ruoka-ajoista ja siitä, että ei saa istua muualla kuin omalla penkillä. Kokonaisuutena tykkäsin kuitenkin junasta, sitten kun sen ahterin sai penkkiin ja se lähti liikkeelle. Tilaa oli ja näki muutakin kuin moottoritietä.

Metallilaatikko, eiku siis juna.,,

Alpine, TX

Kylän raittia, Alpine TX

Hoodit. Trailereita aavikolla, Alpine TX

Tähän kuvaan tykästyin tosi paljon. Kertoo jotain junan vauhdista kun tämmösen pysty liikkeestä nappaamaan,

Vaikka on viettänyt monta kuukautta Teksasissa, silti se vielä pääsee esittelemään itsestään uusia puolia. Juna meni läpi sen stereotyyppisen kuivan aavikkoalueen, jossa on tosi pieniä cowboy-tyyppisiä kyliä. Ei voi kuin ihmetellä, miten ihmiset on halunneet niin hevonkuuseen muuttaa. Sanoo kuusamolainen, mutta on se ihan eri juttu olla keskellä preeriaa monen tunnin päässä -oikeasti- kaikesta. 14h junassa, josta ikkunasta näkyy lähinnä tuota hietikkoa, on tavallaan puuduttavaa, mutta kun oon semmonen visuaalinen töllöttäjä niin poisluettuna nukkumisajat imin kyllä sitä maisemaa. Ja onneksi se maisema oli juuri sen verran yksitoikkoista, että saatoin antaa itselleni luvan missata muutaman kaktuksen ja nukkua.

Downtown El Paso

Kylän raittia, El Paso TX

El Paso on pieni kaupunki toisella puolen Teksasia, aikavyöhykekin on eri. Aivan El Pasossa kiinni on Ciudad Juarez, meksikolaiskaupunki joka on yksi Meksikon levottomimpia. Ymmärrykseni mukaan kaupungissa vallitsee aktiivinen huumesota ja 20000 ihmistä murhataan vuosittain. Jää Wacokin kakkoseksi. El Pasossa asuu todella paljon meksikolaisia, eikä se yhtään tunnu edes amerikkalaiselta kaupungilta, saatikka Teksasilta. Eikä se muutenkaan ole mikään aavikon kukkanen, vielä karumpi kuin Waco. Posion Esso-käsite on todellaki lanseerattu maailmalle.

Juarez Saran kuistilta

Saran yliopisto Saran kuistilta

Ja vielä Meksikoa Saran kuistilta

Juna saapui El Pasoon ja taksin eksymisen jälkeen löysin vihdoin Saran asuntolaan. Saran kämppä oli uudehko ja kiva ja sen ja Ulpukan kanssa tultiin tosi nopeasti juttuun. Tuntui hassulta saada puhua suomea ja vieläkin on välissä se reaktio, että ensin meinaa alottaa englannilla. Kaapista löytyi kvinoaa ja linssejä ja puhuttiin proteeineista ja super foodeista. Ai että! Ei myöskään turhaan ujosteltu toisiamme, en tiedä onko se se että suomalaiset kohtaa maan äärillä vai se että ollaan nuoria fiksuja naisia, mutta rentoutuminen ja avoimuus iski nopeammin ja isommalla kaliiberilla kuin ulkomaisten kanssa.

Tilattiin kiinalaista 

Meksikon valot

Chillailtiin paljon, istuttiin ja juteltiin ja datailtiin, siivottiin ja tilattiin ruokaa kotiin. Käytiin myös yksi ilta baarissa, jossa oli drinkit dollarin. Sitä ennen käytiin syömässä wingsejä, jotka on noin 40 senttiä kappale. Baari ei mikään tajuntaa räjäyttävä ollut, niin kuin ei mikään Teksasin baari. Semmonen perus hämärä käpynen sisustus. Musiikki oli tosi outoa. Hämmästyttävintä oli se, että kun nyt ollaan täällä keskellä ei mitään, jossain USA:n reunamilla keskellä aavikkoa, täältä löytyy enemmän Suomi-alakulttuuria kuin mistään tähän asti. Samassa pienessä baarissa oli yhtä aikaa 4 suomalaista naista, ja tosi moni osasi sanoa suomeksi tervehdyksiä jne. Yhdellä pojalla oli ollut suomalainen tyttöystävä ja nyt se pelaa jääkiekkoa, hitto  vie aavikkokaupungissa. Baarissa pyöri myös yksi Suomi-fanaatikko, jonka isoon Suomen lippuun Saran piti signeerata oma tekstinsä. Ilmassa oli haikeutta, Saran piti hyvästellä kaikki ystävänsä.

4 suomalaista pimatsua El Pason baarissa

Sara signeeraa Suomi-fanaatikon lipun. Tyyppi näyttääki just niin melankoliselta tykätäkseen just Suomesta. Silti se aiko mennä töihin Ruotsiin koska kieli on helpompi ja mennä töihin johonki tehtaaseen moppaamaan lattioita mutta olemaan onnellinen koska pääsi Skandinaviaan. 

En ihan tiedä onko se silleen "sallittua" tuhertaa lippuun, sitä kun yleensä niin varjellaan. Mutta ehkä tästä ei samanlainen skandaali tule kuin aikoinaan Henri Saaren tehtyä Suomen lipusta bokserit.

Travellerit läksi liikkeelle

Ei olla Suomessa ei...

Seuraavaksi sitten San Fransisco. Ja heti tuli travellerin ongelmia Friscon kentällä, kun rinkan metallituki puski tiensä läpi repun pohjasta. En nyt tiiä mitä sen asian kanssa teen. Sentään kyseessä serkulta lainassa oleva elämääkin arvokkaampi Sloveniasta parilla kympillä hommattu rinkka.