New York revanssi ja end of the line

Viimeinen setti, toinen keikka Nykissä. Tällä kertaa kera Saran ja Ulpun ja yövyin hostellissa, joka on jälleen kerran hyväksi todettu HI-hostel. Ja tuntu aika jees ton Chicagon yhden yön kokeilun jälkeen. Kyllä se vaan on niin ettei hyvää kannata pettää, pitäs vaan pysyä uskollisena alkuperäiselle.

Downtown risteilyltä

Brooklyn Bridge risteilyltä

Teemaa mukaillen jälleen kerran hirveän väsyneenä luikahdin kaupungista toiseen. Mutta eipä se väsymys sitten haitannut, kun Nykissä tuli jälleen hyvä mieli. Oli myös hauskaa, miten tottuneesti puikahdin bussiin ja vaikka tällä kertaa ajettiin koko Harlemin läpi, toiselle puolelle Central Parkia, sen sijaan, että olisin puolivälissä jäänyt pois ja vaihtanut metroon, oli aika chilli ja luottavainen olo. Taas kerran odottelin hostelilla Saraa ja Ulpua, jotka ei kylläkään siellä yöpyneet. Käytiin sitten kävelemässä Central Parkin yläosaa ja Upper East Sidea.

Central Park

Central Park 

Cutiepie!

Nykin osuus oli pitkälti mun suunnittelema sen pohjalta, mitä multa jäi kokematta viime kerralla ja mihin oli vielä liput käyttämättä CityPassissa. Toisena päivänä mentiin ensin Modernin Taiteen Museoon ja sadepäivänä sama ajatus oli monella muullakin. Ei tuo moderni taide ole oikeen meikäläisen heiniä, menee niin yli hilseen. Oon tästä joskus sanonut kavereille, ja vastauksena tuli että ei noin voi sanoa kun se on niin monipuolista, se ois vähän sama ku sanois että ei tykkää ruuasta, kun sitäkin on niin monenlaista. No nyt on käyty läpi viis kerrosta maailman huippuja moderneja taideteoksia, joko nyt saa sanoa, että ei tää oo silti mun juttu? Totuuden myönnettäköön, että tykkäsin silti joistain teoksista, mutta ne olikin sitten niitä jotka lähenteli perinteistä maalaustaidetta. Esillä oli Claude Monet'ta ja Vincent Van Goghia, ja niistä tykkäsin. Mutta jotenki vaikea tajuta miten joku vaate ihan normaalissa hengarissa tai vanhat kärryt ois ihan museoon asti taidetta. Siitä tykkään, jos takana on joku hieno ajatus, mutta siitä taas en, jos joku näyttää siltä ettei siitä erota onko se lapsen tekemä vai onko joku vahingossa kaatunut maalipurkin päälle.

Claude Monet

Vincent Van Gogh ja audiolaite

mummon kärryt?

öööö...? onpas hieno? vai onko? mitä tästä kuuluu ajatella?

Eka ku näin tän ajattelin että no voi hitto, ala-asteen matikan vihko!

Sitten kuuntelin audiolaitteesta sen idean ja ihan tykkäsin. Kuvastaa ihmistä niin, että ensivilkaisulla sen kuvittelee olevan hyvin säännöllinen ja samanlainen ku muutki, mutta sitten läheltä katsottuna siinä huomaa omia pieniä eroavaisuuksia ja virheitä, jotka tekee siitä uniikin.

karkkitaidetta, tätä minäki ymmärrän, tollanen valtameri

Museon jälkeen mentiin New Yorkin koko saaren ympäri seilaavalle risteilylle. Se oli oikeestaan mun kämmi että päädyttiin 3h CircleLine-risteilylle, CityPassissa oli 2h risteily mutta en osannut lukea aikatauluja, joten maksettiin 4 dollaria lisää ja päästiin naureskelemaan että tässäpä sitten perse kuluu. Mutta sepä olikin sitten onnenkantamoinen, oli aika jees kun päästiin näkemään Harlem ja Bronx ja ylä-Manhattan, mitkä ei kuulu normiristeilyihin. Suosittelen tätä paaaaljon mieluummin kuin vaikka pelkkää Vapauden Patsas-risteilyä.

Harlem

Hudson-joki

Risteilyn jälkeen mentiin katteleen yöllistä Manhattania Rockefeller Centeriin. Olin päättänyt, että käytyäni päiväsaikaan Empire Statella, Rockefelleriin kivutaan pimeällä. Ja voe mamma, olipa makeet maisemat!

Makeeta oli kyllä muutenkin. Pyydän anteeksi mieslukijoilta jos tää on too much information, mutta olin reissuni ajaksi taktikoinu menkkojani niin ettei moisesta tartte kärsiä eli siirrelly niitä, ja nyt taktikoin ne alkavaksi niin, ettei paluulennolla niitä ole mutta koto-Kuusamossa olis. Ja tässä niitä odotellessa iski aivan tajuttomat makeanhimot ja mätin viimeset viis päivää reissusta ihan hillittömästi karkkia ja jätskiä ja mitä vaan käsiinsä sai. Toisaalta tähän vaikutti sekin, että viimeset matkapäivät meni tän kalorinsaannin kannalta vähän hällä väliä, piti tunkea suuhun jenkkiherkkuja vielä ku ehti. Se vaan että ne karkit ei edelleenkään oo kovin hyviä täällä, mut jollain sitä himoa oli lievitettävä.

Rockefeller Center

Rockefeller Center

Hostellille palasin sitten nopsaan vähän tsekkaileen mitkä tavarat ansaitsee tulla messissä Suomeen, mutta kaikki muut oli nukkumassa niin enpä sitten oikeen ehtiny muuta ajatella ku että ne housut heitin roskiin, joita olin niin rakkaudella Niagaralla ommellut. Aamulla sitten reppu selkään ja lähdin Metropolitan museoon, jossa on taidetta jostain Egyptin ajalta asti. Tai siis olisin mennyt, mutta eipä ne mua sinne hyväksyneet. Mun reppu oli niille liikaa, eikä niillä ole narikoita kuulemma. Löysin koululaisille ja lastenvaunuilla tarkotetun ison narikan, mutta sinne ne ei sitä ottaneet myöskään. Nyrpeä henkilökunta vaan sanoi, että jätä katukaupustelijalle johonki kojuun. Kiitos vaan. Sara ja Ulpu ehti jo sisään, ja kävin lopulta kysymässä kaikki lähitalot ja ne kaupustelijatkin, eikä kukaan sitä ottanut. Jenkit ei oikeen auta tämmösissä asioissa, ei kukaan halua ottaa rankkujen pelossa toisten tavaraa kontolleen, ja 9/11 jälkeen jokainen laukku on potentiaalinen pommi. Melkeen harmitti ku ei nyt ollu sitä pommia siellä repussa.

Rockefeller Center

Rockefeller Center

Sara kävi siinä portailla sanomassa moikka ja vaihdeltiin parit tavarat ja läksin sitten tallustamaan 30 korttelinväliä kohti metroa, jolla pääsee JFK:lle. Matkalla näkyi sitten se hienompi Upper East Side superkalleine liikkeineen ja pysähdyin pikkuiseen kahvilaan vähän ottamaan lepiä. Kentälle mentäessä tutustuin jenkkimiesparivaljakkoon, jotka lähti Eurooppaan reilaamaan. Ne oli ihanan pihalla, opastin niitä metrossa ja kentälläki ne oli vaan että ajjaaa, täälläkö on jotain terminaalejaki!

Trump Tower

Oli hieman tunteikas olo kun kävelin Finnairin tiskille, hymy perseessä tein check-inin, suostuin pistämään repun ruumaan ja söin jäähyväisateriaksi mäkkäristä Big Macin, se ku oli musta niin osuva valinta. Sit vähän kämmäsin, ku mun ois pitäny lähettää se älypuhelin takas mammalle, mutta ku koko kentällä ei ole postilaatikoita (niin uskomatonta ku se olikin), niin puhelin lähti sitten tutustumaan Suomeen. Finskin kone oli kyllä aivan mahtava. Avara ja jokaisella omat telkkuruudut, joilla pysty katteleen sarjoja, leffoja ja pelaamaan pelejä tai seuraamaan livekamerasta koneen nokasta miltä yläilmoissa näyttää.

Reissu oli ihana, mutta kotiin oli ihana lähteä :)

Yo maaaaan, Chicagooo!

Willis Tower, Skydeck

Niin ihmeellistä kun se onkin, olin vihdoin Chicagossa. Silloin kun tein suunnitelmiani Chicagon vaihe jäi vähän tuntumaan siltä, etten varmaan koskaan pääse sinne asti, se tuntui niin kaukaiselta. En myöskään suunnitellut sitä yhtään mitenkään, kun ajattelin että sitten Saran ja Ulpun kanssa päätetään mitä siellä tehdään. Näin sen myös sellaisena etappina, jonka jälkeen on taas tosi rentoa kun on kavereita. Ja siinä kohtaa kaikki mahdollisesti hankalat logistiikkaseikkailut on takana päin.

Skytrain intoilua

Yllätyin itsekin miten jouhevasti tuo Greyhound toi mut perille, vaikka niitä vaihtojakin oli niin monta. En muista sanoinko tästä, mutta Greyhoundilla on huono maine, koska sen asemat on aina kaupunkien surkeilla alueilla ja busseissa on epäilyttävää köyhälistöä. Teksasin Greyhound vastaa mainettaan, mutta kaikkialla muualla bussit on olleet hyviä, on löytynyt jopa wifi ja pistokkeet. Saavuin siis oikeen mukavasti hostellille ja jäin odottelemaan Saran ja Ulpun saapumista.

Junarata ja juna, ihana ku tämmönen kulki keittiön ikkunan eestä, tunnelmallista :)

Chicagosta muodostui Saran suuri jenkkirakkaus, joten suuri osa ohjelmasta koostui Sara Ky:n matkaopaskiertueista. Ekana päivänä oltiin kaikki aika väsyneitä, mutta käytiin pikkunen SkyTrain rälläily ja käveltiin lähinaapurustoa. Chicago on arkkitehtuurisesti arvostettu kaupunki, väriteema on harmaan metallinen ja kasveja ei ole paljoa käytetty. Kaupungin katukuvassa näkyy myös nuo junat, jotka kulkee korotetuilla metallikiskoilla katujen yllä. Sen lisäksi on sitten maanalainen metro ja bussit. Eli pisteet julkisen liikenteen käytöstä. Ihan kiva kaupunki, omanlaisensa siisti mutta samalla resuinen ja modernin boheemi. Vanhoja tiilikerrostaloja, joita pitkin kapuaa ylöspäin metalliset portaikot. Ja Chicagollahan on tunnetusti myös vahva gangsteritausta. Pelailin nuorempana yhtä autopeliä, jossa oli tehty aito Chicago ajettavaksi ja silloin tällöin tunnistin paikan, mistä olin siinä gangsteripelissä ajanut. Hauskaa.

Toisena päivänä käveltiin sitten oikein kunnolla. Oltiin nukuttu edellisenä yönä runsaasti, mutta pitkä matkustusputki painoi sen verran ilmeisesti, että energia alkoi hiipua jo tunnin kävelyn jälkeen. Nähtiin Millenium puisto, jossa on hienoja monumentteja, kuten kuuluisa hopeinen papu.

pavun pinnasta

Ja sitten käveltiin kaupunkin keskustassa ja noustiin Willis Towerin SkyDeckiin eli 103-kerroksessa olevalle näköalatasanteelle, jossa on lasibokseja ulokkeina tornin seinästä, jotta voi seistä lasin päällä ihastelemassa pudotusta. Hyvä tuuri kävi, kun juuri muita ei ollut liikkeellä, säästyttiin jonoilta. Oikeen lämmitti mieltä, kun mielessä niin vahvasti se Empire State Buildingin kauheus.

Illalla lähdettiin hostellin vapaaehtoisoppaan matkassa kaupungin laitamille kuuluisan gangsterin Al Caponen omistamalle jazz-klubille kuuntelemaan livebändiä. En ollut aiemmin oikeen jazzia livenä kuullut, ja kyseinen bändi oli aika hyvä mutta kovin rumpupainotteinen, joten mulla ja monella muullakin alkoi se hieman häiritä loppua kohden. Rumpalilla oli myös varsin priceless ilmeet koko ajan, irvisteli siihen tahtiin ku ois ollu laukeamassa hetkellä millä hyvänsä. Taiteilijat...

Kolmantena päivänä käveltiin hienostoalueella ja vilastiin mm ensimmäinen Playboy Mansion.

Oolen playboy, liukas playboy...

Sitten tehtiin vähän ostoksia Magnificent Milella.

Sitten tämmönen helvetti maan päällä, valtava pikkutyttöjen nukkeja myyvä liike.

Ihqudaaaaa!

Siellä tämäki tyttö veti äitiään kuus-nolla, kassit täynnä sadan dollarin nukkeja. Aivan karmiva paikka.

Ja käytiin vanhassa kaupungissa, joka paloi alunperin Chicagon suuressa palossa.

Sitten mentiin Navy Pierille.

No miltä se susta nyt tuntuu?

Kuulostaa yksinkertaiselta kun sen näin lyhyesti sanoo, mutta kävelyä tuli ihan sikana. Kotimatkalla kikatettiin vain hulluna ku jalat ei meinanu enää millään kantaa. Ja Ulpulle piti vielä löytää tyydytystä sen uudelle riippuvuudelle eli fro-yolle, frozen yogurtille, sen piti vielä päästä sitä syömään. Sen jälkeen tehtiin sitten ruoka hostellilla ja mun piti heittää raihnasille harteilleni reppu ja lähteä eri hostelliin yöksi. Kyllä ketutti. En siis ollut saanut Hi-hostellia varattua koko ajaksi, vaan menin sellaseen pieneen hostellin syrjemmässä.

Skydeckiltä, vielä

Se olikin sitten aikamoinen. Ensinnäkin sen sisustustyö oli kesken, seinät oli auki ja kaikkialla ei ollut ovia, ihmisiä nukkui ilmapatjoilla huoneissa. Suihkuja ei ollut kovin montaa. Oma huoneeni oli valmiiksi rakennettu, mutta aavistin vaikeuksia kun hämmästyksekseni sinne mentiin suoraan keittiö/oleskelutilasta. Ja niinhän siinä sitten kävi, että oleskelutilassa oli lauantaiyön kunniaksi bileet. Ihmiset möykkäsi siellä aamukolmeen asti, mikä oli aika jees, kun mun piti nousta viideltä Nykin lentoani varten. Kämppis kävi sanomassakin niille, että olkaa hiljaa, mutta ei se vaikuttanut. Henkilökuntaa ei ilmeisesti ole paikalla öisin. Aamulla kello sitten soi, ja kömmin ylös ja otan kamani huoneesta mukanani. Asettelin niitä olkkariin ja siinä sitten huomaan, että kas, sohvallahan on seksisessio käynnissä pyyhkeen alla. En meinannut ensin olla siitä hämärässä varma, mutta sitten siitä ei voinut erehtyä ja tultuani takaisin aamupesulta sohvalla makoili sitten pariskunta. Ja muilla sohvilla sammunutta bilekansaa. Että semmonen frathouse. Kirjoitin myöhemmin niille kirjelmän, ja vaadin rahojani takaisin, ei ollut ihan vaivan arvonen väärti kun lentokentälläkin olisi nukkunut paremmin.

Noin ylipäänsä meidän väsymys on lisääntynyt näin matkan edetessä. Lepo ei enää samalla tavalla palauta ja joihinkin asioihin on vaikeampi pureutua. Henkisesti se on koti-ikävää, ja tavallaan antautumista sille, että kohta se loppuu ja haluttaa lepäämään. On kivaa, mutta myös kuluttavaa.