Kuukausi takana!

Ensimmäisellä viikolla en ollut olemassa, toisella viikolla minulta puuttui kurssit ja kolmannella viikolla hajosi kone. Neljäs viikko muuttui ensimmäiseksi normaaliksi viikoksi, ilman häslinkiä.

Epäonnea meinasi olla matkassa, sillä yhtenä alkuviikon yönä oli aivan mahdoton myrsky ja huoneeni katto alkoi vuotaa – voittotulostimeni päälle, kaikista vaihtoehdoista. Kämppikseni oli valppaana ja tajusi asian ja sain siirrettyä tulostimen alta pois. Pää kattovedestä märkänä palasin sänkyyni. Tuntui, että varmaan nyt joku demoni on perässäni. Toissayönä näin unta, jossa joku räyhähenki teki lusikalle Uri Gellerit eli väänsi sen 90 asteen kulmaan ja sinkosi sen kurkkuuni tukehduttaakseen minut. Sentäs en tippunut sängystä tällä kertaa. Mutta kun koko ajan minulle sattuu jotain, niin tuon katon jälkeen tuntui vähän hassuhkolta. Kämppikseni, joka on kiltti ja kirkolle kuuliainen, on selvästi kuitenkin demoniani vahvempi, joten eipä tässä hätä.

Viikolla kävin myös syömässä ekan kerran Frozen Yoghurtia eli jäistä jogurttia. Ihan maistuvaa. Maistiaisia sai ottaa alkuun niin paljon että sekin olisi jo riittänyt. Ja purkin kyljessä todetaan fro-yo:n parantavan terveyttä, auttavan painonhallinnassa ja kehittävän luita ja mitä lie. Se on totta, kerta siinä paketissa niin sanotaan. Tästä lähtien syön vain fro-yo:ta!

Minä ja georgialainen terveysaterialla

Tiistaisin on International Dinner eli ilmaista illallista kaikille. Teen tästä viikoittaisin vakkarijuttuni, paitsi ilmaisen ruuan takia myös sosiaalisuuden. Vaikka sitä istutaan omassa pyödässä kaverien kanssa, muutkin ihmiset tulee juttelemaan ja lopulta istuttiin siellä sulkeutumiseen asti pälättämässä. Perulainen poika, jonka lempibändejä ovat Sonata Arctica, Nightwish ja Stratovarius, kutsui meidät ja minut erityisesti noiden bändien kotimaisuuden vuoksi, oman bändinsä keikalle. Fro-yon jälkeen sitten mentiin sitä katsomaan. Yksi biisi ehdittiin kuulla, ja olihan se aikamoista. Melodista heviä sen piti olla, mutta laulaja oli niitä örisijöitä ja melodiaa tuova piano puuttui. Pojat kyllä soitti ihan taidokkaasti, mutta ihan se yksi biisi riitti kyllä mulle. Peru-poika kysyi sitten jälkeenpäin, että mitäs tykkäsin ja soittotaitoa kehuin jne. Pojan siitä innostuttua sain sitten kutsun seuraavalle keikalle kahden viikon päähän ja muutenkin toivomuksen hengailla joskus. Totesin myöhemmin Julialle, että siihen kärsimysnäytelmään en tod ole yksin menossa! Hauskin palanen siitä bändistä oli kuitenkin laulaja:

Suomalaiseen laatuheviin tottuneena vähän pyöreä aasialainen örinämies, joka heiluttelee pikkuista moppitukkaansa vimmatusti, tuntuu todella oudolta. Jos joudun siihen seuraavaan settiin, lupaan toimittaa videomateriaalia…

Tänään olen sitten menossa elämäni ensimmäiselle Sushille. Vähän pelottaa. Huomenna suunnittelen Julian kanssa Spring Breakin. Olin kuluttanut tunteja vapaaehtoiseen suunnitteluun ja saanut aikaiseksi Juliaakin sykähdyttävän suunnitelman ottaa Karibian risteily Teksasista kohteina Meksiko, Belize ja Honduras. Hintakin olisi ollut kohdallaan ja laivassa avoin buffet. Suunnitelma joutui silppuriin, kun Julian matkalle mukaan lupaama kiinalaistyttö ei viisuminsa takia pääse muihin maihin. Kyllä ketutti, kun olen tytön kerran tavannut ja se pisti säpäleiksi totaaliupean suunnitelmani. Tällä hetkellä pohditaan sitten joko panoraamajunaa pitkin maata tai Miamia, johon kylkeen yritän houkutella lyhykäistä Bahaman risteilyä. Saa nyt nähä mihin tässä kyetään repeämään. Julian kanssa on mietitty myös mitä tehtäisiin koulun loputtua, mutta se kun on syksyn jo täällä ollut ja joululoma meni Kaliforniassa, en saata sitä sinne ainakaan vietyä.

Rachel

Erillinen matkasuunnitelma tuli Rachelilta, eli paikallinen kv-toimiston tyttö, jonka kanssa siellä jogrutillakin käytiin ja tänään sushilla. Rachel on kotoisin Dallasista ja hänellä on sukua Austinissa, ja hän haluaisi viedä meidät 3 (minä, Julia ja georgialainen Sopo) kumpaankin paikkaan. Passaa minulle! :)

Eilen kävin lounaalla psykalaisen kanssa ja hän kertoi, että Wacossa, kenties maailman konservatiivisimmassa takapajulassa, jossa ei ole edes tavallisen tallaajan yökerhoa on homobaari. JA! Heillä on säännöllisesti Drag Queen-show! I’m IN, heti kun se osuu kohdalle!

Vaihtarit ja meidän hienot 10 dollarin puhelimet

Tänä viikonloppuna piti olla Houstonin reissu, mutta se peruuntui liian vähäisen osallistujamäärän vuoksi. Eri kerralla sitten, tiiä vaikka tänä viikonloppuna saisin jotain tuon koulun eteen tehtyä. Ainakin sain blogin heti ajantasalle. Neljä postausta saman päivän aikana on kyllä huh huh! Tekstit on lilluneet koneella jo jonkun aikaa mutta kuvien laitto on tahmean netin ja hitaan koneen(lisämuisti tilattu) vuoksi hankalaa. Sain ongelman kierrettyä, joten jatkossa toivon ettei tarvitse blogin enää laahata viikkoja jäljessä. Sivuhuomiona, olin aamulla puoli tuntia ulkona ja koko päivän on tuntunut kuumotusta naamassa. Tästä se aurinkoon tottuminen lähtee...

Tornadosimulaattori. Myrskyn aikana kaupungissa vallitsi  tornadovaroitus.

Ensi viikolla pitäisi saapua netistä tilattuna Elumen punainen hiusväri. Wacossa ei ole missään, ei edes jättikauppa Walmartissa, kunnollisia punaisia värejä. Elumenin pitäisi olla superväri, joka kestää pitkään, mutta lopputulos saattaa olla sitten todella punainen. Olen täällä ollessani nähnyt vain yhden samalla tavalla punatukkaisen naisen, ja se oli siinä ihme yökerhossa ja vähän sitä sakkia, jotka ei itsestään huolta pidä. Ei ollut hänen värinsä. Yliopistolla tilanne ei ole niin akuutti, mutta kyllä sielläkin ja varsinkin paikallisten keskellä liikkuessa minua tuijotetaan jo tälläkin hiusvärillä, joka on sentään ihan asiallinen vielä. Saa nähä uskaltaako ulos enää mennä jos muutun liikennemerkiksi.

Baylor-bearit urpoontui alkuinfossa

Ja pitihän niillä nyt leikkiä, sentään kristillisessä yliopistossa ollaan! Toinen on Bob ja toinen on Joseph. Todellisuudessa he saisivat molemmat kenkää Baylorista. Tästä lisää myöhemmin.

Täydellisen karkin metsästystä

Ne jotka minut tuntee, tietää että minä en karkkipussiin sylje (ehe ehe…). Tänne tullessani toin mukanani 2 pussia turkkareita, haribosalmiakkipussin,  salmiakkiaakkospussin, Fazerin salmiakkiruuturasian, 2 Fazer salmiakkisuklaalevyä, Fazerin sinisen, Marabou Daimlevyn ja Marabou Salmiakkisuklaalevyn ja 3 Pirkka Minttusuklaalevyä. Edelleen ne, jotka minut tuntevat ovat tässä kohtaa vähän ”täh?!” että kaikista maailman asioista raahasin sitten Pirkkasuklaata mukanani. Kuten me kaikki tiedämme, ei ole Pirkkasuklaan voittanutta, joten en vain kestänyt ajatusta olla kuivilla siitä puolta vuotta. Äiti, lähetä lisää Pirkkaa, koska olen syönyt jo puolet!

Yksi keino hallita karkin syömistahtia: etäisyys:

Etäisyys vakkarisohvaltani huoneeseeni, sängyn ja vaatekaapin kulmalle.

Etäisyys pitkän vaatehuoneen toiseen päähän.

Perillä aarrekätköllä!

Ylläolevien kuvien strategiassa on kyse sentään henkiinjäämistaistosta! Tai kai siitä salmiakittomuudesta henkiin jää, mutta tohtiiko tuota riskeerata?

Tosipuheessa Pirkat tuli mukaan sukulaisilta ns puoliväkisin, ei kuulu minttu omiin suosikkeihini, eikä Pirkkakaan sen koommin. Mutta! Niille on ollut paikkansa, sillä olen niitä syömällä onnistunut hallitsemaan muiden karkkien kaipuutani ja täten pidentänyt salmiakkivarastoni kestoa. Suorastaan nerokasta! Tästä huolimatta Marabou Salmiakki on mennyttä, Daim on puolillaan, turkkareita on enää puolikas pussi ja salmiakkiaakkosillakaan ei voi enää ilmaista itseään. Tilanne oli otettava haltuun. Eli lähdin paikallisille karkkiapajille.

Jenkkikarkit saattaa olla pelkkä kupla

Paikallinen poika vei minut ostoksille, heräsin sitä varten kahdeksalta ja kämppikset oli ihan ihmeissään kun olen yleensä viimeisenä ylhäällä. "Well, that's devotion!" totesi yksi kuultuaan minne olin lähtenyt. Kaupassa otin sekä ostosseuran että kämppisteni suosituksen mukaisia karkkeja. Hyllystä löytyy myös tuttuja tuotteita, kuten Mars, Snickers, M&M, Twix, Haribo ja jotain pienempiä valmistajia. Knoppitietona, Waco tuottaa 80% maailman Marseista ja Snickerseista. Ja Dr Pepper limsa on myös täältä. Olen siis palannut oleellisen alkulähteille. Not… Koko kaupasta löytyi vain yksi pussi lakritsia ja vähän harmittaa kun en sitä ottanut testiin. Koko läjä maksoi muuten noin 8e, ei paha.

Karkkireissulla napattu kampusorava. Ei ole tupsukorvia ja pörhöhäntää.

Ajattelin hetken leikkiä karkkibloggaajaa ja dokumentoida matkaani kohti ultimaattista elämystä. Ensinnäkin, en odota tältä hirveästi mitään. Jenkkien karkkihammas on pienempi kuin suomalaisten (jes, voitetaan ne jossain asiassa!) joten hyllyt ei varsinaisesti notku tavaraa. Ei ne nyt ihan pienetkään ole mutta lähinnä suklaata ja hedelmäkarkkeja kumisessa tai kovassa muodossa, joskus kirpeällä kuorella varustettuna. Elämässä on salmiakin mentävä aukko, eikä lakritsikaan edes yritä peittää sitä. Amerikkalaiset ei tykkää edes lakritsista. Toisekseen maistoin pari päivää sitten kämppisten suklaata ja sen sivumaku kurkun perällä muistutti oksennuksen jälkeistä happohyökkäystä. Ihan makoisaa siis…

Ensimmäisenä testiin lähti Reese’s, huonekämppiksen suositus. Peanut butteria eli maapähkinävoita ja suklaata paperikupissa. Ei paha, mutta maku on vähän valju ja kuiva, niin kuin aina tuon pähkinävoin kanssa. Koitan elää sillä periaatteella, että syön vain niitä herkkuja mistä oikeasti pidän, sillä lihomisen pitää sentään edes tuntua syntisen nautinnolliselta. Yksi palanen oli aika iso ja vaikka se parani loppua kohden en ehkä jaksa näitä kovin montaa. Lahjoitan siis kämppikselle. Vaikkakin totuushan on myös se, että siinä vaiheessa kun talosta karkit loppuu syön vaikka kuivia keksejä kun pahimmat vieroitusoireet iskee.

Pysyttelin suklaalinjalla ja kokeilin Lindtia. Näitä on tietääkseni myös Suomessa mutta en ole tähän pussiin törmännyt. Mutta jos valmistaja suomalaisille kelpaa niin nyt pitäs olla herkkua luvassa. Maitosuklaatryffeli ei kyllä sinänsä kuulosta herkulliselta, olin ihan ostavinani karamellisuklaata… Miten sitä makua nyt kuvailisi. Pehmeä pallo, hieman kahvin vivahdusta, aika makea ja joku teollinen maku niin kuin karkissa aina. Ei paha, mutta en ehkä tähänkään koukkuun jää.

Seuraavaksi Hershey’s Symphony. Vähän pelottaa, koska se oksu-suklaa saattoi olla saman valmistajan. Creamy Milk Chocolate, lupailee tämä paketti. Karkki suuhun ja Oh MY! Nyt kyllä, nyt kyllä napsahti jossakin… Tunnistan sen hyvän suklaan jostain tuolta makusfääreistä, kermankin, ja haluaisin tutustua siihen lähemmin, mutta samaan aikaan maistan jotain mikä tuntuu ihan lehmän märehtimältä lisäravinnepelletiltä. Pakko ottaa toinen, ei tästä muuten saa selkeyttä! Pelletti iskee heti kurkun perälle, mutta nyt maistan enemmän sitä itse suklaata. Ei enää ihan niin pahaa. Kuolivat vissiin, reppanat makunystyrät, tuosta ensimmäisestä. Todella kummallinen maku”elämys”, mutta saatan syödä vielä kolmannenkin asian varmistamiseksi…

Tähän kohtaan random biisoni

Seuraavaksi lähden rohkealle kirpeyslinjalle eli Warheads, superkirpeä kova hedelmäkarkki. Tästä oli myös suihkepulloversio (oi kyllä…). Joku laki määrittää täällä elintarvikkeiden oltava selkeästi merkitty jos niissä on keinotekoisia värejä tai makuja. Tekee tosi houkuttelevaksi kun joka tuotteessa lukee jättikirjaimin ARTIFICIALLY FLAVORED. Omenamehussa luki tämän lisäksi myös että NO JUICE. No sehän on hyvää sitten se. Mutta siis, karkkia. Oletin pinnalla olevan karheata sokeria, mutta se olikin vain pastilli. Ja oh my, kyllä vetää naaman rullalle! Maisterin tutkintoni salmiakista auttaa kuitenkin yli tämän alkujännityksen ja keinotekoisesti värjätty sitruunakarkki häviää taiston eli muuttuu totaalisen valjuksi. Odotan sisuksen tarjoavan jotain hurjaa jauhoa, mutta ei. Ei mitään. Jenkkien kovin ja raakalaismaisin setti ei ole mitään verrattuna perusturkkareihin. Alan ymmärtää miksi niiden syönti on niin suuri järkytys ulkomaisille.

Viimeinen veijari, Starburst, on pehmeitä kumikarkkeja jelly-sisuksella. Eih, ei ei ei ei… Kaikki paitsi sitruunan maku maistuu kirsikalta, mansikka hajuvedeltä. Kirsikka maistuu keinotekoiselta. Dr Pepper on kuin colaa kirsikalla, mutta ei siinä kuulemma ole kirsikkaa kun on olemassa myös Dr Pepper Cherry. Ei, ei näin..

Asiaan mitenkään liittymätön yöllinen Science Building

Taijjampa pysytellä siinä Pirkkasuklaassa… Omituista istua karkkien ympäröimänä ilman sen kummempaa intoa syödä niitä. Yritän vielä tottua joihinkin näistä, mutta Se Oikea on vielä tuolla jossain…

Todiste, että olen saanut myös terveellistä ruokaa!

ps. kävin ostamassa yli 70% tummaa suklaata ja se on tosi hyvää! Terveystuote, nääs :P *krröh*... Lakritsi sen sijaan oli ihan mautonta. 

pps. söin lopulta koko levyn sitä pellettisuklaata, jonnekin se pelletin tuulahdus vain katosi...

Kolmas viikko

2006 olin 18v ja Englannissa kielikurssilla ja sen kesto oli sama kuin nyt olen täällä ehtinyt olla. Tuon kokemuksen perusteella luulin että en jaksaisi ulkomailla pidempiä aikoja, koska uuden kulttuurin turhautumisvaihe iski ja halusin jo kotiin kaikesta mahtavuudesta huolimatta. Nyt, kypsempänä ja henkisesti kasvaneena jaksan oikein hyvin. Nimeän ainoaksi ongelmaksi Lousianareissulta hämmentäväksi jääneet välit siihen yhteen ranskalaiseen. Siirryin tutkivalle linjalle, pakko myöntää. Tunnustan että hoksittimet hyrähti pyörimään ja tästä eteenpäin tavoite on saavuttaa miellyttävät välit ja päästä jyvälle mitä sen tytön päässä oikein liikkuu.

Burgerilla psykalaisten kanssa. Ravintolan nimi: Health Camp ja burgerin nimi: Health Burger.

Lousiana-reissun maanantaina lähdettiin sitten suruissaan kotiin. Waco tuntuu niin tyhjältä miljoonakaupungin jälkeen. Silti itse en koe sitä niin suurena juttuna kuin muut tuntuvat tekevän. Tuntuu vähän samalta kuin aikoinaan Kuusamossa. Ihmiset, jotka käyttäytyivät kuin teinit jupisevat kurkku suorana pikkukaupungin tylsyydestä samalla kun itse löydän iloja pienistäkin asioista. Olen ehkä ainoa, joka ei valita asiasta koko ajan vai olenko sitten ainoa joka osaa elää hetkessä ja pelata niillä korteilla jotka on annettu. Onhan se pieni, mutta kun minulla on siellä niin paljon hyviä juttuja, niin paljon kavereita ja opiskelu ja liikunta pitää mielen virkeänä. Minulla on huomattavasti enemmän paikallisia kavereita kuin muilla vaihtareilla, jotka eivät kyllä näytä niin älyttömän innokkailtakaan aina haalimaan paikallista seuraa. Ongelmistansa huolimatta maisterius toi suuren sosiaalisen hyödyn ja kämppikset tuovat oman lisänsä.

syvemmältä psykan käytäviltä

koulun värit lattiassakin. vasemmalla oleskelualue kera piirtotaulun.

Koulujutut alkaa pikkuhiljaa hahmottua mutta vähän pelottaa, että niskaan hyppää hirveä suma tekemistä loppukautta kohden. Mietin kyllä koko ajan miten saisin eri kurssien kurssityöt yhdistettyä ja pääsisin helpommalla :P Mikään ei lämmitä mieltä niinkuin nerokas possunreikä :P Tietokoneen sain kuntoon loppuviikosta, mikä oli todella ihana juttu. Tulin käyttäneeksi paljon kämppisten koneita ja huomasin pientä riippuvuuden oireistoa itsestäni kun oloni oli mitä kummallisin iltaisin ilman konetta. En sen puoleen saanut opiskeltuakaan. Jotenkin sitä on niin tottunut että se kone on auki siinä vierellä vaikkei sitä mihinkään käytäkään. 

Sam's Club, jättikokokauppa.

Kämppikset ostoksilla jättikokokaupassa.

jättiläjä juustopalleroita! huom musta kamerakotelo antamassa perspektiiviä.

Viikonloppu vietettiin sitten Wacossa viime viikon reissusta väsähtäneenä. Hirveän jännäksi ei viikonloppu muodostunut ja kaikesta ajan määrästä huolimatta en saanut mitään koulujuttuja tehtyä. Koulujuttuihin tarttumisen tehottomuus ja unirytmi ovat palanneet normaaliksi, enää ei spontaanisti herätä seitsemältä. Suomen päästä sain perheopintojen kurssilta viestiä, että olenko varmasti huomannut saamani kurssiarvosanan. Nappasin nimittäin urani ensimmäisen ykkösen. Ja vastasin takaisin, että ”kiitos olen huomannut, en arvellut sen olevan noin huono essee mutta en ole aikeissa tehdä asialle mitään, olen vaihdossa.” Perheopintotyyppien näkökanta vähän aikaisemmin vaihtooni ja kesken jäävään sivuaineeseen oli, että voisin tehdä heidän opintojaan täältä käsin, jos vain joku postittaa minulle kirjoja Suomesta. Vuosisadan suunnitelma.

naapurin pallero

päärakennus iltaloistossa

Olin ulkona kahtena päivänä viikonloppuna. Toisena vaihtarien ja toisena paikallisten kanssa. Paikallisten sisälsi vähemmän juomista ja enemmän autoilua baarista toiseen. Ja se oli itse asiassa hauskempaa. Vaihtarit olettavat saavansa täältä samat ilot kuin kotimaistaan, mikä johtaa tylsistymiseen ja valittamiseen, kun taas paikalliset vain semityytyväisenä tallaavat eteenpäin. Viikonlopusta jäi käteen uusi ystävä, naapurissa asuva saksalainen tyttö, Julia. Tulipa sitten melkein heti päätettyä että mehän tehdään Spring Break reissu yhdessä. Uusi matkaseura, check!

Margarita slushie-muodossa(?)

Fish Bowlin kimpussa. Huom jään määrä, kuten kaikissa juomissa täällä.

New Orleans ja Lousiana

Vuokraamon halvin auto, Chevrolet

Toisen viikon viikonloppu oli kolmipäiväinen, maanantaina oli Martin Luther King päivä ja vapaata. Skipattiin perjantain kurssit (mulla ei kyllä oo mitään muutenkaan ku ti ja to) ja lähdettiin tien päälle. Matkaa olisi voinut suunnitella vähän tarkemmin, aina viime hetkellä varattiin kaikki mahdollinen, mutta hyvin se lopulta meni.

Karua Texasia

Moottoritien huumaa

Liikenneruuhkan huumaa

Matkassa oli hienoja ja vähemmän hienoja hetkiä. Heti alkuunsa totean yhden hienon jutun:

Minä ajoin! Suomessahan en ajele autoa ku korkeintaan mummon micraa Kuusamon syrjäseuduilla (Käylään ja takas mummolaan), koska kukaan ei halua antaa autoansa mulle. Näille ihmisille, joille yhä olen tapaturma-altis vauva, haluan sanoa, että HAH!! Minä ajoin, hyvin, ja pitkiä matkoja, normiteitä ja 3-4 kaistasia moottoriteitä, ruuhkassa ja miljoonakaupungin keskustassa. Ja että muka saatan ajaa vain Käylässä, HAH! Teksasissa ihmiset ajeli kiltisti nopeuksien mukaan (70mph eli noin 112kmh) mutta Lousianassa ihmiset veteli miten mieli ja ohituksia tuli joka puolelta. Ei nyt mitenkään tökerösti mutta kuitenkin.

Kuski jämynä

Matkalla kuvasin paljon tienäkymiä. Teksasissa oli sekä ranch-aluetta lehmineen että isoja metsiä. Ihmiset asuvat myös mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Keskellä ei-mitään ja taloissa jotka ovat romahtamaisillaan. Texas määritellään niin sanotuksi Bible Belt-alueeksi ja kirkkoja on joka puolella. Muistan yhden kohdan, jossa keskeltä metsää putkahti 3 taloa ja ladon näköinen rakennus, jonka päällä oli risti. Eli kirkko. Kauppaan on ties kuinka paljon matkaa mutta kirkon on oltava lähellä. Teksas on uskonnollisuudessa konservatiivisin alue, mutta kämppiksen mukaan kirkkotiheys massiivinen ympäri maata. Hieman kyllä tuntuu karmivalta, vaikka uskonnolliset ihmiset on ystävällisiä ja auttavaisia, mutta se että ollaan niin kontrollin alla saa vähän varpailleen. Lousiana taas oli pelkkää moottoritietä, joka alkoi jo Teksasin puolella. yli 200km moottoritietä, josta ajoin ainakin 160km.

The Sims

Lousiana

Mausoleumit eli tyypillinen hautausmaa Lousianassa

Ensiksi mentiin kaupunkiin nimeltä Baton Rouge. Se lyhensi mukavasti ajomatkaa. Ranskalaisille (meitä oli lisäkseni 2 ranskalaista, argentiinalainen ja georgialainen joka opiskelee Ruotsissa) tällä kaupungilla oli joku syvempi merkitys, mutta ihan kiva pienempi kaupunki se oli.

Baton Rouge

Baton Rouge

Seuraavana päivänä seurueeseen liittyi 4 muuta ranskalaista ja korealainen poika. Ajettiin ns maaseudulle ja mentiin ilmalaiva-ajelulle Black Swamp-alueelle eli krokotiilisuolle Mississippijoelle. Se oli aika veikeetä. Sää on ollut tosi kolea mutta sinä päivänä oli sopivasti lämmintä ajelulle. Nähtiin monta krokotiilia ja lintua ja ISOJA rottia. Itse suokin oli upea, puista roikkui jotain ihme harmaata tavaraa ja puut kasvoi suoraan vedestä. Ei semmonen räme siis.

Ensimmäinen lötköttelijä

Suorotta

"He likes red heads" sanoi kuski. Kyllä varmasti.

Ilmaveneemme

Kuvasuhde ei välity, mutta se oli iso!

Suolta huristettiin sitten New Orleansin yöelämään. Ja WOW! Semmosta meininkiä en oo nähny missään. Ensinnäkin autossa matkalla sinne söin silmilläni. Kaupunki on todella kaunis. Teksasissa talot on puutaloja, yksinkertaisia maalaistaloja, kaupungissa ehkä vähän monipuolisempia. Lousianassa on Sims-tyypin taloja, isot jykevät katot ja kiviseinät. NO:ssa talot on ranskan ja amerikan hybrideja. Yksityiskohtaisia parvekkeita, ikkunoita, ovia, värejä ja muotoja. Kaunista. Kaupunkiin on myös tulossa maan suurin vuosittainen festivaali Mardi Gras, jonka värejä violetti, kulta ja vihreä oli joka puolella jo kuukautta ennen festivaalia. Bourbon street on kaupungin suuri kävelykatu, jonka varrella on matalia mutta kauniita rakennuksia ja kaikki yöelämä ja ravintolat. Idea oli kävellä sisään yhteen baariin, tanssahtaa tai kuunnella livemusiikkia ja jatkaa matkaa seuraavaan paikkaan. Suosittuja olivat erilaiset muovijuomat, Hand Granade, Horny Gator tai Fish Bowl. NO:ssa saa nähdä vaivaa ollakseen omituinen ja erottua joukosta. Kaiken hämmingin keskellä ei edes välttämättä huomaa luurangoksi pukeutunutta katutaiteilijaa tai mitkä lie prinsessahepeneet päällä ketkuttelevia tyttöjä. Bible Beltista tultuamme tuntui niin jännältä nähdä ristejä ja pornokauppoja vieri vieressä.

Bourbon street

Baarien mitä mielikuvituksekkaammat sisälmykset

Hand-Granades and Horny Gators

Vähän sitä jännää elämää

Yksi monista live-musiikkibaareista

Koko NO on jännä paikka mystisen historiansa vuoksi. Mystisyydellä tarkoitan sen hämyistä esiintymistä vampyyri-, voodoo- ja noitaelokuvissa ja voodoota harjoitetaan kaupungissa yhä. Käytiinkin yhdessä aidossa voodookaupassa, jossa myytiin nukkeja, välineitä, kirjoja, kuivia ötököitä ja ties mitä tavaraa lasipurkissa. Kaupunki on uskonnollinen mutta jännä kyllä suurimman katolisen kirkon pihalla parveilee suuri joukkio kädestä tai korteista tai mistä lie ennustajia ja heidän ennustuspuotejaan on myös useita. Kaupungissa on myös paljon kauhuviihdettä ja hautausmaat, jotka ovat massiivisia mausoleumipuistoja, ovat nähtävyys. Olin menossa tämmöiselle vähintäänkin karmivalle hautausmaalle mutta portit oli visusti kiinni ja vaikka ne olisi olleet auki portissa luki että sinne mennään omalla vastuulla ja poliisi ei vastaa hautausmaan tapahtumista. Vais niin. Tämä siis ihan päiväsaikaan. Jäi hampaankoloon etten päässyt sinne sisään, sekä se etten tajunnut ostaa aitoa nukkea kun sellaisen näin. Turistinuket oli niin naurettavia ja sitä oikeaa kauppaa en löytänyt enää myöhemmin uudestaan. Yes, I’m creepy.

Mississippi-joen rantaa

Täytyy ottaa sieltä mistä otettavissa on

Voodoo-nukkeja paikallisessa Voodoo-kaupassa

Pakanoita eli ennustajia katolisen kirkon pihalla

Kirkko

Päivällä pyörittiin kaupungilla tutustumassa French Quarteriin eli siihen ns vanhaan osaan, Business Districtiin eli pilvenpiirtäjien sekaan, pyörittiin satamassa ja tehtiin vähän ostostelua. Päivän päätteeksi kaikki oli ihan poikki. Aloitin myös Hard Rock Cafe paitakokoelman keräämisen tältä reissulta. Koko Lousiana on merellisen, jokisen ja soisen sijaintinsa ansiosta hulluna meren herkkuihin. Illalliseksi kokeilin Cajun keittoa. Kaikkihan on nähneet Forest Gump elokuvan (kuvattu Lousianassa ja New Orleansissa), ja sille omistettu ravintolakin löytyi kaupungista, ja siellä olisi tarjolla Bubba’s Scrimp Cocktail ja kaikki muut elokuvassa nimetyt merenruuat. Mitään limakaloja en kuitenkaan uskaltanut kokeilla. Krokotiilia toin kotiin kuivalihamuodossa ja kämppisten kanssa sitä kyllä kokeillaan tässä joku päivä.

Business District

Business District

Cajun keittoa

Ainoaksi miinukseksi tältä reissulta nimeän ahdistavan tunteen joka tuli lähinnä kahdelta tytöltä. Alun alkaen olen kokenut ettei argentiinalainen pidä minusta, mutta syytä en tiedä. Se vähän harmitti. Argentiinalainen pyöri tosi tiivisti toisen ryhmämme ranskalaisen kanssa, käytetään nyt hänestä nimeä S. S on tapaus. Tulimme tosi hyvin toimeen kaksi ekaa viikkoa, hän näytti pitävän minusta todella paljon. Nyt tällä reissulla on sitten kaihertanut. Diivailu ja ikävällä tavalla lapsellisuus otti minua päähän ja argentiinalaisen ja S:n kombinaatio teki minut hiljaiseksi. Suhteemme ei ole siinä pisteessä että voisin avoimesti ottaa vaikeudet puheeksi, ja koska omalle hauskalle itselleni ei ollut arvostavaa seuraa päädyin monesti vain olemaan hiljaa. Vaikka olen rauhallinen, en tykkää olla pelkkää ilmaakaan. S on kovaääninen, kovatahtoinen ja vaatii paljon ärsykkeitä viihtyäkseen. Hän oli toinen kuskimme ja minä ”sain” ajaa niin kauan kunnes häntä alkoi pitkästyttää takapenkillä olo ja halunsa ajaa S aina ilmaisi hyvin suorasukaisesti, tökerösti ja kovaäänisesti. Muitakin juttuja oli. Sille ihmiselle minä näyttäydyin tylsän järkevänä mutta en saanut sitä raavittua itsestäni, että olisin ollut viihdyttävää seuraa ns toisen vaatimuksesta. Ja sen jälkeen se olikin sitten jo myöhäistä. Kokemuksellisesti loistavan viikonlopun päätteeksi jäin kaipaamaan omia Marttoja. Vapaata, tuomitsematonta, paikoitellen liiallistakin analysointia tärkeistä sekä triviaaleista asioista, kykyä ilmaista kritiikkiä kehittävänä ennen kuin siitä tulee kyräilyä sekä korkeaa toleranssia ja kykyä oppia toisten erilaisista persoonista. Olen päättänyt tulla toimeen täällä vaikeudenkin ihmisten kanssa, mutta tulevat matkustelut hieman mietityttää. Ranskalaisia ei pysty hajauttamaan ja haluaisin heistä osan kanssa olla enemmän. Alan kuitenkin vähän katsella ympärilleni muita matkustuskokoonpanoja. 

Kadun kummajaisia