Kuukausi takana!

Ensimmäisellä viikolla en ollut olemassa, toisella viikolla minulta puuttui kurssit ja kolmannella viikolla hajosi kone. Neljäs viikko muuttui ensimmäiseksi normaaliksi viikoksi, ilman häslinkiä.

Epäonnea meinasi olla matkassa, sillä yhtenä alkuviikon yönä oli aivan mahdoton myrsky ja huoneeni katto alkoi vuotaa – voittotulostimeni päälle, kaikista vaihtoehdoista. Kämppikseni oli valppaana ja tajusi asian ja sain siirrettyä tulostimen alta pois. Pää kattovedestä märkänä palasin sänkyyni. Tuntui, että varmaan nyt joku demoni on perässäni. Toissayönä näin unta, jossa joku räyhähenki teki lusikalle Uri Gellerit eli väänsi sen 90 asteen kulmaan ja sinkosi sen kurkkuuni tukehduttaakseen minut. Sentäs en tippunut sängystä tällä kertaa. Mutta kun koko ajan minulle sattuu jotain, niin tuon katon jälkeen tuntui vähän hassuhkolta. Kämppikseni, joka on kiltti ja kirkolle kuuliainen, on selvästi kuitenkin demoniani vahvempi, joten eipä tässä hätä.

Viikolla kävin myös syömässä ekan kerran Frozen Yoghurtia eli jäistä jogurttia. Ihan maistuvaa. Maistiaisia sai ottaa alkuun niin paljon että sekin olisi jo riittänyt. Ja purkin kyljessä todetaan fro-yo:n parantavan terveyttä, auttavan painonhallinnassa ja kehittävän luita ja mitä lie. Se on totta, kerta siinä paketissa niin sanotaan. Tästä lähtien syön vain fro-yo:ta!

Minä ja georgialainen terveysaterialla

Tiistaisin on International Dinner eli ilmaista illallista kaikille. Teen tästä viikoittaisin vakkarijuttuni, paitsi ilmaisen ruuan takia myös sosiaalisuuden. Vaikka sitä istutaan omassa pyödässä kaverien kanssa, muutkin ihmiset tulee juttelemaan ja lopulta istuttiin siellä sulkeutumiseen asti pälättämässä. Perulainen poika, jonka lempibändejä ovat Sonata Arctica, Nightwish ja Stratovarius, kutsui meidät ja minut erityisesti noiden bändien kotimaisuuden vuoksi, oman bändinsä keikalle. Fro-yon jälkeen sitten mentiin sitä katsomaan. Yksi biisi ehdittiin kuulla, ja olihan se aikamoista. Melodista heviä sen piti olla, mutta laulaja oli niitä örisijöitä ja melodiaa tuova piano puuttui. Pojat kyllä soitti ihan taidokkaasti, mutta ihan se yksi biisi riitti kyllä mulle. Peru-poika kysyi sitten jälkeenpäin, että mitäs tykkäsin ja soittotaitoa kehuin jne. Pojan siitä innostuttua sain sitten kutsun seuraavalle keikalle kahden viikon päähän ja muutenkin toivomuksen hengailla joskus. Totesin myöhemmin Julialle, että siihen kärsimysnäytelmään en tod ole yksin menossa! Hauskin palanen siitä bändistä oli kuitenkin laulaja:

Suomalaiseen laatuheviin tottuneena vähän pyöreä aasialainen örinämies, joka heiluttelee pikkuista moppitukkaansa vimmatusti, tuntuu todella oudolta. Jos joudun siihen seuraavaan settiin, lupaan toimittaa videomateriaalia…

Tänään olen sitten menossa elämäni ensimmäiselle Sushille. Vähän pelottaa. Huomenna suunnittelen Julian kanssa Spring Breakin. Olin kuluttanut tunteja vapaaehtoiseen suunnitteluun ja saanut aikaiseksi Juliaakin sykähdyttävän suunnitelman ottaa Karibian risteily Teksasista kohteina Meksiko, Belize ja Honduras. Hintakin olisi ollut kohdallaan ja laivassa avoin buffet. Suunnitelma joutui silppuriin, kun Julian matkalle mukaan lupaama kiinalaistyttö ei viisuminsa takia pääse muihin maihin. Kyllä ketutti, kun olen tytön kerran tavannut ja se pisti säpäleiksi totaaliupean suunnitelmani. Tällä hetkellä pohditaan sitten joko panoraamajunaa pitkin maata tai Miamia, johon kylkeen yritän houkutella lyhykäistä Bahaman risteilyä. Saa nyt nähä mihin tässä kyetään repeämään. Julian kanssa on mietitty myös mitä tehtäisiin koulun loputtua, mutta se kun on syksyn jo täällä ollut ja joululoma meni Kaliforniassa, en saata sitä sinne ainakaan vietyä.

Rachel

Erillinen matkasuunnitelma tuli Rachelilta, eli paikallinen kv-toimiston tyttö, jonka kanssa siellä jogrutillakin käytiin ja tänään sushilla. Rachel on kotoisin Dallasista ja hänellä on sukua Austinissa, ja hän haluaisi viedä meidät 3 (minä, Julia ja georgialainen Sopo) kumpaankin paikkaan. Passaa minulle! :)

Eilen kävin lounaalla psykalaisen kanssa ja hän kertoi, että Wacossa, kenties maailman konservatiivisimmassa takapajulassa, jossa ei ole edes tavallisen tallaajan yökerhoa on homobaari. JA! Heillä on säännöllisesti Drag Queen-show! I’m IN, heti kun se osuu kohdalle!

Vaihtarit ja meidän hienot 10 dollarin puhelimet

Tänä viikonloppuna piti olla Houstonin reissu, mutta se peruuntui liian vähäisen osallistujamäärän vuoksi. Eri kerralla sitten, tiiä vaikka tänä viikonloppuna saisin jotain tuon koulun eteen tehtyä. Ainakin sain blogin heti ajantasalle. Neljä postausta saman päivän aikana on kyllä huh huh! Tekstit on lilluneet koneella jo jonkun aikaa mutta kuvien laitto on tahmean netin ja hitaan koneen(lisämuisti tilattu) vuoksi hankalaa. Sain ongelman kierrettyä, joten jatkossa toivon ettei tarvitse blogin enää laahata viikkoja jäljessä. Sivuhuomiona, olin aamulla puoli tuntia ulkona ja koko päivän on tuntunut kuumotusta naamassa. Tästä se aurinkoon tottuminen lähtee...

Tornadosimulaattori. Myrskyn aikana kaupungissa vallitsi  tornadovaroitus.

Ensi viikolla pitäisi saapua netistä tilattuna Elumen punainen hiusväri. Wacossa ei ole missään, ei edes jättikauppa Walmartissa, kunnollisia punaisia värejä. Elumenin pitäisi olla superväri, joka kestää pitkään, mutta lopputulos saattaa olla sitten todella punainen. Olen täällä ollessani nähnyt vain yhden samalla tavalla punatukkaisen naisen, ja se oli siinä ihme yökerhossa ja vähän sitä sakkia, jotka ei itsestään huolta pidä. Ei ollut hänen värinsä. Yliopistolla tilanne ei ole niin akuutti, mutta kyllä sielläkin ja varsinkin paikallisten keskellä liikkuessa minua tuijotetaan jo tälläkin hiusvärillä, joka on sentään ihan asiallinen vielä. Saa nähä uskaltaako ulos enää mennä jos muutun liikennemerkiksi.

Baylor-bearit urpoontui alkuinfossa

Ja pitihän niillä nyt leikkiä, sentään kristillisessä yliopistossa ollaan! Toinen on Bob ja toinen on Joseph. Todellisuudessa he saisivat molemmat kenkää Baylorista. Tästä lisää myöhemmin.