New Orleans ja Lousiana

Vuokraamon halvin auto, Chevrolet

Toisen viikon viikonloppu oli kolmipäiväinen, maanantaina oli Martin Luther King päivä ja vapaata. Skipattiin perjantain kurssit (mulla ei kyllä oo mitään muutenkaan ku ti ja to) ja lähdettiin tien päälle. Matkaa olisi voinut suunnitella vähän tarkemmin, aina viime hetkellä varattiin kaikki mahdollinen, mutta hyvin se lopulta meni.

Karua Texasia

Moottoritien huumaa

Liikenneruuhkan huumaa

Matkassa oli hienoja ja vähemmän hienoja hetkiä. Heti alkuunsa totean yhden hienon jutun:

Minä ajoin! Suomessahan en ajele autoa ku korkeintaan mummon micraa Kuusamon syrjäseuduilla (Käylään ja takas mummolaan), koska kukaan ei halua antaa autoansa mulle. Näille ihmisille, joille yhä olen tapaturma-altis vauva, haluan sanoa, että HAH!! Minä ajoin, hyvin, ja pitkiä matkoja, normiteitä ja 3-4 kaistasia moottoriteitä, ruuhkassa ja miljoonakaupungin keskustassa. Ja että muka saatan ajaa vain Käylässä, HAH! Teksasissa ihmiset ajeli kiltisti nopeuksien mukaan (70mph eli noin 112kmh) mutta Lousianassa ihmiset veteli miten mieli ja ohituksia tuli joka puolelta. Ei nyt mitenkään tökerösti mutta kuitenkin.

Kuski jämynä

Matkalla kuvasin paljon tienäkymiä. Teksasissa oli sekä ranch-aluetta lehmineen että isoja metsiä. Ihmiset asuvat myös mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Keskellä ei-mitään ja taloissa jotka ovat romahtamaisillaan. Texas määritellään niin sanotuksi Bible Belt-alueeksi ja kirkkoja on joka puolella. Muistan yhden kohdan, jossa keskeltä metsää putkahti 3 taloa ja ladon näköinen rakennus, jonka päällä oli risti. Eli kirkko. Kauppaan on ties kuinka paljon matkaa mutta kirkon on oltava lähellä. Teksas on uskonnollisuudessa konservatiivisin alue, mutta kämppiksen mukaan kirkkotiheys massiivinen ympäri maata. Hieman kyllä tuntuu karmivalta, vaikka uskonnolliset ihmiset on ystävällisiä ja auttavaisia, mutta se että ollaan niin kontrollin alla saa vähän varpailleen. Lousiana taas oli pelkkää moottoritietä, joka alkoi jo Teksasin puolella. yli 200km moottoritietä, josta ajoin ainakin 160km.

The Sims

Lousiana

Mausoleumit eli tyypillinen hautausmaa Lousianassa

Ensiksi mentiin kaupunkiin nimeltä Baton Rouge. Se lyhensi mukavasti ajomatkaa. Ranskalaisille (meitä oli lisäkseni 2 ranskalaista, argentiinalainen ja georgialainen joka opiskelee Ruotsissa) tällä kaupungilla oli joku syvempi merkitys, mutta ihan kiva pienempi kaupunki se oli.

Baton Rouge

Baton Rouge

Seuraavana päivänä seurueeseen liittyi 4 muuta ranskalaista ja korealainen poika. Ajettiin ns maaseudulle ja mentiin ilmalaiva-ajelulle Black Swamp-alueelle eli krokotiilisuolle Mississippijoelle. Se oli aika veikeetä. Sää on ollut tosi kolea mutta sinä päivänä oli sopivasti lämmintä ajelulle. Nähtiin monta krokotiilia ja lintua ja ISOJA rottia. Itse suokin oli upea, puista roikkui jotain ihme harmaata tavaraa ja puut kasvoi suoraan vedestä. Ei semmonen räme siis.

Ensimmäinen lötköttelijä

Suorotta

"He likes red heads" sanoi kuski. Kyllä varmasti.

Ilmaveneemme

Kuvasuhde ei välity, mutta se oli iso!

Suolta huristettiin sitten New Orleansin yöelämään. Ja WOW! Semmosta meininkiä en oo nähny missään. Ensinnäkin autossa matkalla sinne söin silmilläni. Kaupunki on todella kaunis. Teksasissa talot on puutaloja, yksinkertaisia maalaistaloja, kaupungissa ehkä vähän monipuolisempia. Lousianassa on Sims-tyypin taloja, isot jykevät katot ja kiviseinät. NO:ssa talot on ranskan ja amerikan hybrideja. Yksityiskohtaisia parvekkeita, ikkunoita, ovia, värejä ja muotoja. Kaunista. Kaupunkiin on myös tulossa maan suurin vuosittainen festivaali Mardi Gras, jonka värejä violetti, kulta ja vihreä oli joka puolella jo kuukautta ennen festivaalia. Bourbon street on kaupungin suuri kävelykatu, jonka varrella on matalia mutta kauniita rakennuksia ja kaikki yöelämä ja ravintolat. Idea oli kävellä sisään yhteen baariin, tanssahtaa tai kuunnella livemusiikkia ja jatkaa matkaa seuraavaan paikkaan. Suosittuja olivat erilaiset muovijuomat, Hand Granade, Horny Gator tai Fish Bowl. NO:ssa saa nähdä vaivaa ollakseen omituinen ja erottua joukosta. Kaiken hämmingin keskellä ei edes välttämättä huomaa luurangoksi pukeutunutta katutaiteilijaa tai mitkä lie prinsessahepeneet päällä ketkuttelevia tyttöjä. Bible Beltista tultuamme tuntui niin jännältä nähdä ristejä ja pornokauppoja vieri vieressä.

Bourbon street

Baarien mitä mielikuvituksekkaammat sisälmykset

Hand-Granades and Horny Gators

Vähän sitä jännää elämää

Yksi monista live-musiikkibaareista

Koko NO on jännä paikka mystisen historiansa vuoksi. Mystisyydellä tarkoitan sen hämyistä esiintymistä vampyyri-, voodoo- ja noitaelokuvissa ja voodoota harjoitetaan kaupungissa yhä. Käytiinkin yhdessä aidossa voodookaupassa, jossa myytiin nukkeja, välineitä, kirjoja, kuivia ötököitä ja ties mitä tavaraa lasipurkissa. Kaupunki on uskonnollinen mutta jännä kyllä suurimman katolisen kirkon pihalla parveilee suuri joukkio kädestä tai korteista tai mistä lie ennustajia ja heidän ennustuspuotejaan on myös useita. Kaupungissa on myös paljon kauhuviihdettä ja hautausmaat, jotka ovat massiivisia mausoleumipuistoja, ovat nähtävyys. Olin menossa tämmöiselle vähintäänkin karmivalle hautausmaalle mutta portit oli visusti kiinni ja vaikka ne olisi olleet auki portissa luki että sinne mennään omalla vastuulla ja poliisi ei vastaa hautausmaan tapahtumista. Vais niin. Tämä siis ihan päiväsaikaan. Jäi hampaankoloon etten päässyt sinne sisään, sekä se etten tajunnut ostaa aitoa nukkea kun sellaisen näin. Turistinuket oli niin naurettavia ja sitä oikeaa kauppaa en löytänyt enää myöhemmin uudestaan. Yes, I’m creepy.

Mississippi-joen rantaa

Täytyy ottaa sieltä mistä otettavissa on

Voodoo-nukkeja paikallisessa Voodoo-kaupassa

Pakanoita eli ennustajia katolisen kirkon pihalla

Kirkko

Päivällä pyörittiin kaupungilla tutustumassa French Quarteriin eli siihen ns vanhaan osaan, Business Districtiin eli pilvenpiirtäjien sekaan, pyörittiin satamassa ja tehtiin vähän ostostelua. Päivän päätteeksi kaikki oli ihan poikki. Aloitin myös Hard Rock Cafe paitakokoelman keräämisen tältä reissulta. Koko Lousiana on merellisen, jokisen ja soisen sijaintinsa ansiosta hulluna meren herkkuihin. Illalliseksi kokeilin Cajun keittoa. Kaikkihan on nähneet Forest Gump elokuvan (kuvattu Lousianassa ja New Orleansissa), ja sille omistettu ravintolakin löytyi kaupungista, ja siellä olisi tarjolla Bubba’s Scrimp Cocktail ja kaikki muut elokuvassa nimetyt merenruuat. Mitään limakaloja en kuitenkaan uskaltanut kokeilla. Krokotiilia toin kotiin kuivalihamuodossa ja kämppisten kanssa sitä kyllä kokeillaan tässä joku päivä.

Business District

Business District

Cajun keittoa

Ainoaksi miinukseksi tältä reissulta nimeän ahdistavan tunteen joka tuli lähinnä kahdelta tytöltä. Alun alkaen olen kokenut ettei argentiinalainen pidä minusta, mutta syytä en tiedä. Se vähän harmitti. Argentiinalainen pyöri tosi tiivisti toisen ryhmämme ranskalaisen kanssa, käytetään nyt hänestä nimeä S. S on tapaus. Tulimme tosi hyvin toimeen kaksi ekaa viikkoa, hän näytti pitävän minusta todella paljon. Nyt tällä reissulla on sitten kaihertanut. Diivailu ja ikävällä tavalla lapsellisuus otti minua päähän ja argentiinalaisen ja S:n kombinaatio teki minut hiljaiseksi. Suhteemme ei ole siinä pisteessä että voisin avoimesti ottaa vaikeudet puheeksi, ja koska omalle hauskalle itselleni ei ollut arvostavaa seuraa päädyin monesti vain olemaan hiljaa. Vaikka olen rauhallinen, en tykkää olla pelkkää ilmaakaan. S on kovaääninen, kovatahtoinen ja vaatii paljon ärsykkeitä viihtyäkseen. Hän oli toinen kuskimme ja minä ”sain” ajaa niin kauan kunnes häntä alkoi pitkästyttää takapenkillä olo ja halunsa ajaa S aina ilmaisi hyvin suorasukaisesti, tökerösti ja kovaäänisesti. Muitakin juttuja oli. Sille ihmiselle minä näyttäydyin tylsän järkevänä mutta en saanut sitä raavittua itsestäni, että olisin ollut viihdyttävää seuraa ns toisen vaatimuksesta. Ja sen jälkeen se olikin sitten jo myöhäistä. Kokemuksellisesti loistavan viikonlopun päätteeksi jäin kaipaamaan omia Marttoja. Vapaata, tuomitsematonta, paikoitellen liiallistakin analysointia tärkeistä sekä triviaaleista asioista, kykyä ilmaista kritiikkiä kehittävänä ennen kuin siitä tulee kyräilyä sekä korkeaa toleranssia ja kykyä oppia toisten erilaisista persoonista. Olen päättänyt tulla toimeen täällä vaikeudenkin ihmisten kanssa, mutta tulevat matkustelut hieman mietityttää. Ranskalaisia ei pysty hajauttamaan ja haluaisin heistä osan kanssa olla enemmän. Alan kuitenkin vähän katsella ympärilleni muita matkustuskokoonpanoja. 

Kadun kummajaisia