Thrilllleeeeerr!! Tanssin hurmaa!

Ensinnäkin pakko ilakoida tuosta perhosesta ennen ku meen itse asiaan. Järjestyksessään toinen mutta eka kameralle tarttunut hörhöläinen! Ja sen jälkeen toistin sen yhteensä 3 kertaa ja pysyinki siinä, jotta Sydney saa kuvattua. WuuHuuu!! Palaan tähän tankoiluun tän tekstin lopussa vielä.

Perhonen

Itse asiaan. Sanoisin, että olen saavuttanut korkeimman mukavuusasteen, mitä toisilleen alunperin vieraiden kämppisten kanssa voi saavuttaa. Miksikö sanon näin? No ensin sitä ollaan vähän ujoja ja pidetään omat omituisuudet poissa muiden silmistä, mutta sitten se siitä pikkuhiljaa rentoutui. Ensin se lähti käyntiin sillä, että vaatteet vaihdettiin omassa huoneessa minun nähteni selkä käännettynä. Sitten ei enää välitetä näkyykö paljas pinta ja sen jälkeen alusvaatteet valtasi alaa muuallakin asunnossa. Sitten tulee ne luonnolliset kehon äänet, joille nauretaan mutta ei tarvitse hävetä enää. Kunnes sitten yksi kaunis päivä saavutin korkeimman asemani ja kämppis käveli rennosti vessaan edessäni sulkematta ovea ja jutteli minulle asioidessaan kuin istuisi keittiön pyödässä. Olen otettu.

Vähän pyykkiä

Olen kotoutunut niin hyvin tähän asuntoon, tai lähinnä näihin kanssa-asujiin, jopa siinä määrin, että tulee varmasti tuntumaan tavallaan vähän tylsältä asua itsekseen sitten Suomessa, vaikka omasta tilasta tykkäänkin. Se vaan tuo niin paljon vipinää päivään kun on muita ihmisiä, muutoin saattaisin vaan hiipparoida itsekseni jossain tai lösötä sohvalla koneen kanssa koko päivän jotain hyödyllistä mutta yleensä vähemmän hyödyllistä tehdessä.

Näissä kuvissa metsästettiin laseihin tulikärpäsiä, jotka vilauttelee persevalojaan lennellessään pitkin ilmoja.

Sunnuntaina käytiin piknikillä kaupungin puistossa, joka oli valtava. Puiston sisällä ajettiin paikasta toiseen autolla, eikä edes laiskuuden vuoksi vaan koska oli pakko. Yhden kämppiksen, Sydneyn, kanssa tehtiin ruuat valmiiksi ennen kuin toiset tuli kotiin ja mm. paistettiin amerikkalaisittain maissipötköjä. Sydney oli pääkokki ja näytti, miten se homma hoidetaan.

 Tässä levitetään maissiin voita ja suolaa ja pippuria. En tiedä teistä, mutta minusta tämä on kovin härskin näköstä touhua.

Messissä oli myös jumalattoman kokoisia vaahtokarkkeja ja löytyipä kaupasta aika mojova sipulikin. Aiemmin olen jo maininnut isoista mansikoista, että kyllä sillä geenimanipulaatiolla vaan saadaan jos jonnimmoista möllikkää aikaan.

Siinä ruokaa tehdessä alettiin jammailla musan tahtiin ja päädyttiin miettimään miten voisi vetää Michael Jacksonin tutuksi tekemää moonwalk-tanssityyliä. Päädyttiin katsomaan opetusvideo netistä ja sen jälkeen Sydney pistää Thrillerin musavideon soimaan ja sitten eikun jammailemaan sen tahdissa.  Kamera oli päällä, koska ajattelin että katsotaan sitten näyttikö se siltä tanssilta. Voi kiesus, kyllähän se JOLTAIN näytti, ei nyt ihan siltä oikeelta tanssilta, mutta kyllä me siitä hyvät naurut saatiin, oli se sen verran koomista. Ja koska nyt satun olemaan ihmisenä enemmän asenteen ja hauskanpidon kannalla, niin jaan tämän videon teille, vaikka siinä itse näytän kaikkea muuta kuin edustuskelpoiselta.

Note to self: ens kerralla vähän tarkkuutta niiden pölö-ilmeiden kanssa...

Sydney opiskelee tanko kainalossa

Toisekseen on sitten tuo tankoilu, johon kämppikset on nyt täysin tottuneet. Tuntuu melkeinpä hassulta kun kiepun siinä ja kenenkään ilme ei värähdä ja keskittyminen koulukirjoista ei kirpoa. Toisinaan jos onnistuu joku oikein kiva juttu niin ne saattaa vähän kannustaa, että jee, hyvin meni. Seuraavissa kuvissa kämppikset pelleilee tangolla ja katselin sitä naureskellen mutta myös ylpeänä, tässä on ihmisiä jotka vielä muutama kuukausi sitten luuli, että tanko on vain strippareille. Positiivinen sanoma leviää :)

Kyllä on tytöt luonnonlahjakkuuksia :)

Tässä videossa yritän toistaa ensimmäistä onnistunutta perhosliikettä, jossa ollaan pää alaspäin käsien varassa, mutta pito karkasi joten räpellykseksi meni. Video vaan nyt muutoin vähän valottaa tätä mun harrastusympäristöä täällä, niin saatte sen nyt nähdä. Vähän on tungosta välillä :)

Tänään kävin lenkillä ja sieltä sitten kunnon lämmöt päällä alkoin tankoilla ja voihan Pentti mikä pito oli! Kerranki sai jotain aikaiseksi ja oli joku peräti kuvaamassa. Sai stripper pole vähän kyytiä!

Eka kädetön takanoja!

Drama Queen

Cupido, tosin meikäläisen on vähän niinku metsälle lähdössä 

Kaksonen, mun lempiliike 

Perhonen eri kuvakulmasta

Sitten vielä sokerina pohjalla eka Flagpoleni, tästä on hyvä jatkaa ja joku päivä junnaan tuossa koko päivän :P Äitihän kommentoi tähän tyylikkäästi että "jaa, onko tuo vaikea, näytti aika helpolta?" No en nyt tiiä, miten sen nyt ottaa ku killutaan ilmassa sivuttain... :D Taas on tukijoukot vankkana taustalla :D

Ranch-party ja oranki

Reaaliaikaisuus jatkuu, kyllä nyt hemmotellaan lukijakuntaa ja allekirjoittanut välttelee tehokkaasti esseiden kirjoitusta.

Pantteri ja kramppikäsi 

erinäisten apinoiden valtava elintila

Biisonit

Anakonda

Viimeiseen kolmeen yöhön en ole nukkunut kovin hyvin, joko omaa typeryyttä vain liian vähän tai kuten viime yönä, kun allergiat ei oikeen antanu lupaa hengittää. Ei yhtään myöskään helpota kun joka päivä kuluu hulluna energiaa touhottamiseen ja tämäkään päivä ei ollut poikkeus. Kävin eläintarhassa, kirjottelin koulujuttuja ja osallistuin kv-toimiston vaihtarien Ranch-partyyn.

Ottaen huomioon itse Wacon kaupungin laadun eli siis laaduttomuuden oli eläintarha erittäin laadukas. Ei mikään valtava mutta löytyi eksoottisen sademetsän eläimet ja kirahvit ja norsutkin. Erityisesti tykkäsin miten eläimillä oli runsaasti tilaa eikä minua haitannut ettei sen vuoksi jokaista vipeltäjää nähnyt, kunhan niillä on hyvät oltavat. Mikään ei tietysti aitoa vapautta voita, mutta siis jos nyt eläintarhassa on oltava. Terraariot oli myös tyylitelty hienosti taustamaalauksilla ja kävelyalueet oli koristeltuja.

Itseen teki vaikutuksen erinäiset runsaat leikkialueet sekä erikseen omistetulla alueella tai sitten eläinhäkkien keskuudessa. Ja taas lapsetti.

Flipeti flop!

AAAAAAAHHHH!!!

Wuu-huuu!

Squeeesh Squeeeesh!!
Liukumäki saukkoaltaan lävitse ja yksi tuli taputteleen mun kättä lasin takaa

Orankihäkin edustalla oli tämmöset köydet, ja pakkohan niihin oli päästä roikkumaan. Kotona kattelin kuvia ja olin ihan mielissäni että kylläpä se oli hauskaa, mutta sitten taas mieleen tulvi kaikenlaista mitä ois pitäny kokeilla vielä, erilaisia asentoja ja vaikka mitä. Ilmeisesti näitä roikkumaleluja pitäs olla kämppä täynnä kaikissa variaatioissaan, mikään ei tunnu riittävän.

Sitten iltapäivästä bussilla Ranch-partyihin eli kv-toimiston päättäjäiset aidolla teksasilaisella ranchilla. Tarjolla oli ilmaista barbecuemössöruokaa, täytyy todeta että ei iskenyt minuun lähtemättömästi tämä Teksasin grilliruoka tämän vaihdon aikana. Siliteltiin hevosia siinä heti alkuunsa ja sitten mentiin rattorilla (kyllä, haluan kirjoittaa sen justiinsa näin!) heinäpaalien päällä istuen pikkuiselle ajelulle ranchin ympäri.

Vanha ukkeli siinä meitä ajelutti.

rattori, ukko ja opaskoira

Sitten meille opetettiin country-tanssia, ensin semmoinen parimuodostelmatanssi ja sitten semmonen rivitanssi, jossa vaan edetään jaloilla potkien. Tanssiparina oli kv-toimiston teksasilaispoika, jolle tanssi oli ihan yhtä haastavaa ja hämmentävää kuin meille muillekin. Olin vähän väsymykseni ja stressini kanssa innokkuustyhjiössä tämän reissun suhteen, mutta ihan hauskaa siellä sitten olikin.

Ja olihan mulla cowboy-bootsit jalassa ja taisin olla melkeinpä ainoa sitä laatua. En viitsi väittää että olisin tässä oikeassa, mutta moneen muuhun vaihtariin ei ole paikallinen kulttuuri tarttunut tai ei ainakaan tunnu siltä, että ne olisi niin intensiivisesti siihen yrittäneet tutustuakaan. Mietin näin psykologina että ärsyttääkö niiden "coolien" vaihtarien seura minua sen takia että ne oikeasti on aika tyhjäpäitä vai siksi etten kuulu siihen posseen. En varsinaisesti kadu että päädyin hengaamaan vain muutaman vaihtarin kanssa täällä olon aikana ja enemmän paikallisten kanssa, koska olen todella iloinen että olen päässyt niin moneen aitoon jenkkiperheeseen tutustumaan ja kuulemaan asioista suoraan heiltä itseltään sen sijaan, että olisin jäänyt sille mistä lie temmattujen ennakkoluulojen ja kitinöiden tasolle. Vaihtarien seassa olisi ehkä muutama reissu enemmän tullut tehtyä, mutta toisaalta olen kyllä reissannut ihan hulluna ilmankin. Onhan se varmaan kiva kun espanjaa ja ranskaa puhuvia on molempia isot poppoot, mutta jos lähes viiden kuukauden oleskelun jälkeenkin pitää yhä keskustella siitä, että nyt yritetään puhua englantia eikä omaa kieltä niin mission failed, ainakin minun mielestäni. Ihan hyvää tekee kun väkisellä joutuu eroon omasta kulttuurista. Itse en malta odottaa kun koulun loputtua näen livenä suomalaisia, en vastaa reaktioistani.

Ihan tosissaan en oikeen kestä niiden vaihtarien seuraa, luoja paratkoon miten äänekästä sakkia ne on selvinpäinkin. Koko bussimatkan takaisin ne möykkäsi, kälätti, laulo jotain ihme rillutuksia ja läpsi käsillään. Tässä ääninäyte, pakko oli tallentaa kameralle kun tuntui että nyt jossain napsahtaa kun tätä kuuntelee pitkään yhtäjaksoisesti. Jatkoivat muuten ryyppäämään, kolmatta päivää putkeen, suoraan bussista. Joskus sanoin, että kaipaan biletystä ja niin yhä teenkin, mutta kaipaan sitä omaa ympäristöä sille vielä enemmän. Vanha pieru tai kuiva rusina, kun ei hotsita tunkea itseään näihin mukaan? Jääköön jokaisen tuomittavaksi.

Auringonlasku ja Lone Star taivaalla