Kiinalaisten maailmankiertue päättyi osaltani Vegasiin. Ekan illan jammailin vielä kahden nuoren kiinlaistytön kanssa Vegasin pääkadulla, the Stripillä, ja toisen illan vietin sitten yksikseni ja siinä välissä kävin Grand Canyonilla päiväreissulla.
Ei talorykelmä, vaan yksi rakennus: New York New York kasino ja hotelli
Vegas oli ensinnäki ihan jumalattoman kuuma pätsi. Käveltiin mikroshorteissa keskellä yötä ja silti hikoilutti ihan hulluna. Koko Stripin käveleminen vei monta tuntia, koska oli niin paljon nähtävää ja toisaalta ihmismassan seassa käveleminen on hidasta. Monesti jalkakäytävä oli myös ohjattu kadun ylittävälle sillalle, joka kätsysti alkoi ja loppui jonkun kasinon tai ostarin keskeltä. Kettumaista oli se, että kun näet jonkin kohteen edessäsi, luulet että se on lähellä, mutta sitten siihen kestääkin kävellä 20 minuuttia.
Luxor
Excalibur
Vegas on aika erilainen kuin mikä muu kaupunki. Tavallisen kaupungin kaduilla on uutislehtiautomaatteja, Vegasin kadulla on pornolehtiautomaatteja. Valot vilkkuu ja koko kaupunki huutaa seksiä. Enemmän sekaisin ja hullu kuin New Orleansin Bourbon street, mutta laajempi, joten ne hulluudet ehtii jopa havaitakin.
Bellagio
Stratosphere, mun hotelli
Kadun varrella on vaikka mitä jännää, ja jokainen kasino on sisältä niin erikoinen, että pelkästään kattelemalla ympäriinsä voi kuluttaa hurjasti aikaansa. Sitten on niitä kasinojen edessä olevia härveleitä jotka pitää showta. Bellagion edessä on tanssivat vesilähteet ja Miragen edessä tulivuori, yms. Tuli useemman kerran juostua pitkin katua, että ehditään johonki näytökseen, vähän siinä hiki pukkasi. Ja "kotiin" eli Stratospherelle juostiin myös, koska Stripillä aika hurahti ja me päästiin hotellin vieraina ilmaiseksi korkean tornin huipulle katteleen näköaloja ja sehän meinasi mennä kiinni ennen ku sinne ehdittiin. Mulla oli pitkästä aikaa FiveFingersit jalassa ja hyvin meni tätä loppusprinttiä lukuunottamatta. Väsytti niin sikana että vaan nauroin ääneen samalla ku juoksin. Mutta ylös päästiin, ja olihan ne näkymät ihan jees :P
Stratospheren huipulta
Vegasissa ei mun silmään oo mitään tekemistä päiväsaikaan, joten ihan kiva oli lähteä Grand Canyonit katsastamaan. Hyppäsin päiväbussikiertueelle ja menin länsiosaan, sinne missä on kanjonin päälle rakennettu Skywalk, lasinen kävelysilta. FiveFingerit jäi taas reppuun, väsähti taas jalkapöytä eilisestä niin en tohtinu lähteä hyppimään niillä. Muuten oli kiva kanjonireissu, mutta aikataulu oli aika kireä. 2,5h oli aikaa, mutta joka paikkaan oli tunkua ja jonoa. Kanjonilla toimii ilmaisbussi, joka vie matkaajat näköpaikasta toiseen, ja taas niitä kiinalaisia oli niin rutosti että jonot kasvoi hillittömästi. Meiän bussikuski sanoi, että lähtöpaikassa pitää olla takaisin tasan kolmelta, 3.01 hän lähtee takaisin ja saadaan kustantaa lentokone takas Vegasiin. Pistihän se vähän stressiä kaikkien niskaan. Lopulta myöhästyttiin isossa poppoossa, joten koska ryhmässä on voimaa, päästiin kaikki lopulta muodikkaasti myöhässä mutta kuitenkin bussiin.
Hoover Dam
Paikallista asutusta Grand Canyonia ennen
Kovasti oli tarvetta löytää jotain höpöttelyseuraa, joten yritin tunkea itseäni muutamankin pariskunnan sekaan. Yks pointti siinä oli, että sitten saa kätevästi otettua valokuvia. Yhen kuubalaisparin kanssa sit vähän pyörinki, mut enimmäkseen hengasin omassa seurassani.
Skywalk
Kanjonilta saavuin aikataulusta runsaasti edellä takaisin Vegasiin ja kävin koettamassa onneani Cirque du Soleilin tiskillä. Olin edellispäivänä jo lunastanut lippuni Zumanityyn, ja olin ihan ihmeissäni kun sen sain kun se puhelinvaraus ja nimen jokaisen kirjaimen luettelu oli niin hankalaa. Nyt sain sitten vaihdettua liput aiempaan näytökseen, mikä oli aika jees, koska nyt ei tullut kiire lentokentälle. Se olikin sitten onnentynkä, koska konetta pyrittiin pakkaamaan etuajassa ja kenttä oli taas kerran valtava ja portti tietty ihan toisessa päässä. Olisi tullut aikamoinen kiire, jos olisin saapunut myöhemmästä näytöksestä suoraan kentälle.
Ainoa mun ottama kuva. Felix vai ei Felix?
Tää ainaki on Felix
loppunumero, tällasta tää oli
Zumanity oli loistava! Odotin kovasti myös Felix Canen näkemistä, se on yks huipputankotanssija Australiasta, tankoilun alkuaikojen maailmanmestareita. Sisään mentäessä pyysin ottaa kuvan tästä naisesta, mulle se vähän näytti Felixiltä, ja sillä oli sen esiintymisasuki päällä, mutta meikkiä oli niin runsaasti etten vieläkään uskalla sanoa, onko se Felix vai eikö. Zumanity on tosi eroottinen, kaikki upeat akrobatiatkin oli höystetty erotiikalla ja lähes kaikki naiset menetti rintaliivinsä jossain vaiheessa, myös Felixiltä. Esitysten välissä oli vähän eroottista komediaa ja yleisö otettiin hienosti mukaan. Kuvata siellä ei saanut, mikä oli sinänsä jees, tulipahan seurattua showta. Ihastuin myös siihen kasinoon, missä Zumanitya esitettiin. Henkilökunta oli mulle mukavaa ja siellä oli kaikenlaista jännää. Eli siis New York New York kasino, joka on täysin New York simulaattori, sisältä päin näyttää ihan kuin kadulla kävelisi. Ihanhan sitä innossaan villiinyin ja pistin kokonaisen dollarin pelikoneeseen, ja voitin toisen dollarin mutta uhkapelasin senkin. Hirrrrveen villiksi äidyin!
mummovipumasiina
New York kasino sisältä
Hienosti suikahdin siis lentokoneeseen, ja sitten nokka kohti New Yorkia. Yölento, ja vaihtokin välissä, ja aikaerot söi nukkumisajasta ison osan, torkuin muutaman tunnin ja toisessa lentokoneessa ylitin täysin itseni olemalla niin väsynyt, että nukahdin kesken turvaohjeiden ja herään myöhemmin siihen, että ulkoa näkyy tasaista pilvimassaa. Nukuin siis koko nousun ajan ihan tiedottomana, mikä on mulle kyllä ihan härre guud! Mutta niin vaan siirsin kanjonihiekkaisen ja punasilmäisen itseni Nykin sykkeeseen.
Ja tässä vähän omaa lyhyttä videota, että miten se Bellagion suihkulähde tanssii Michael Jacksonin tahtiin. Paremmin ku minä, myönnän kyllä tappioni.
Day 4. The chinese are taking over. Mayday, mayday!
Old Faithful
Bussikiertue jatkuu. Kiinalaisia on edessä, takana, kyljessä ja niskassa. Ja aina siellä, mistä haluaisin valokuvan napata. Aina. Kiinalainen on hiljainen matkustaja, mutta niiden laumaääni kun jotain hienoa näkyy on varsin huvittava: Waaaaaaaa! Sellanen pehmee ja matala. Ja sitten ne nousee penkeistään ja rynnii vasten ikkunoita ja ulos bussista jos pääsee. Ne poseeraa usein samassa asennossa, jolloin ne vois periaatteessa photoshopata sellaisenaan joka kuvaan. Toisinaan ne heittäytyy hauskoiksi ja tekee peace-merkin tai osottaa kohti sitä kohdetta mitä kuvataan. Tykkään omasta kiinalaispoppoostani, kahdesta nuoresta tytöstä ja yhdestä työikäisestä. Ne osaa hyvin englantia ja nauravat paljon. Ja tulkkaavat mulle, mitä tapahtuu eivätkä hirveästi puhu kiinaa keskenään.
Suomalainen ja likainen lumimätäs
Kiinalaislauman osana oleminen taas on vähän hassua välillä. Sitä tuntee niin olevansa osa massaa, vaikka erotunhan minä sieltä ku pieni possu lammaslaumasta. Tämän turistiryhmän osana olen huomannut, ettei monetkaan amerikkalaiset oikeen välitä kiinalaisista. Ne puhuu niille vähän epäkunnioittavasti tai hirveän yksinkertaisest, tokihan se voi olla tarpeenkin jos ne ei puhu englantia. Sitten ne huokaisee, katsoo mua ja kertoo mikä niitä painaa. Länkkäri toiselle. Että on ollu pitkä päivä ja nyt iski tämmönen massa. Stalinin sanoja lainatakseni yksilön kuolema on tragedia, tuhansien tilastollista. Tai jotain sinne päin. Vähän niinku että niitä kiinalaisia tulee kyllä lisää, vaikka muutama menetettäisiinkin, yksilöarvo ei ole niin suuri kun eihän niitä edes erota toisistaan. Tää on se sanomaton viesti mitä poimin länsimaisten puolelta. Kiinalainen itsekin tuntuu tietävän, että vaikka ryhmä on niille tärkeä, se ei suojele yksilöä. Valokuvapaikalle rynnitään ensimmäisenä itse, ja aamiaisella viedään tuhkatkin pesästä välittämättä jääkö siitä muille. Kenenkään muun en ole nähnyt esimerkiksi täyttävän vesipulloa maidolla.
Mun kiinalaiset, paitsi se työikäinen
kivettynyttä kalkkivettä, ja lisää tulee ylhäältä
kuumaaaaaaa
No mutta, kävinhän minä taas jossain. Yellowstonella vietettiin puoltoista päivää. Ajeltiin ympäri massiivista puistoa ja vähän käppäiltiinkin. Yellowstone on nukkuva tulivuorialue, hotspot, jonka monesta kohtaa purkautuu kaasuja ja vesihöyryä ja mutaa ja ties mitä kohti pintaa. Kaikki kuvat tuossa ylempääkin on Yellowstonelta.
joku koski
Maaovara!!
Kaverrrrriiiittt!!
tarpeeks ylhäällä oli luntaki
Paikallinen poro on biisoni, joita esiintyy porotokan tavoin laumassa ja yksilöinä. Äitillä menee aina hermot kun porot tulee syömään istutuksia ja se saa hyvät kuntoilut ajaessaan niitä pois pihapiiristä. Haluaisin nähdä kumpi voittaa, jos äiti lähtis ajamaan tätä kaveria pois pihalta:
Biisoni on iso ja voimakas, mutta äiti on kans aika kova luu sillon ku se haluaa. Kerran tuli täysi puurolautanen päähän ku en suostunu syömään. siinä tulis biisonillaki pissat housuun. Äitin puolustukseksi merkittäköön lokikirjaan, että takana oli pitkä turhautuminen kun en syönyt mitään ja terkkari ahisteli koko ajan alipainosta.
Yellowstonen jälkeen oli Grand Teton park, sen ohi vaan ajeltiin ku se lähinnä on vaan tuo vuoristojono. Bussissa oli aikaa leikkiä kameran asetuksilla.
Yellowstonen aikana pyörittiin myös Montanassa, mikä on aika iso luonto-osavaltio kanssa. Yellowstonella oli vähän vilposta ja niin oli ihan meiän majoituksessakin. Hotellin varjoisilla alueilla oli lunta. Teksasin jälkeen tuntui aika hyiseltä moinen.
Sitten muutin mieleni Wyomingista, koska sen länsipuoli oli ihan erilainen kuin itäpuoli. Jackson Holen pikkuinen länkkärityylin kaupunki yllätti pienellä söpöydellään ja lämmöllään. En meinannut uskoa, onko se edes todellinen vai joku kulissikaupunki. Sinne voisin tulla myöhemmin uudestaankin pikkukaupungin miljööstä nauttimaan ja laskettelemaan, tai mitä nyt vaan.
poronsarviportti
Matkalla Salt Lake Cityyn ajeltiin Iowan kautta:
Salt Lake Cityssä käytiin suolajärvellä, kaupungin kapitolilla ja mormonitemppelissä, jossa meitä opasti kaksi mormonia. Utahin väestö on suurimmaksi osaksi mormoneja, eli ne on kristittyjä, jotka uskoo palanneensa kristinuskon alkujuurille ja sitten niillä on vielä erityisohjeita niiden mormonien kirjassa. Ne myös aina valitsee itselleen uuden profeetan, joka on siis oikea elävä ihminen(mies), joka on jollain tapaa pyhä. Temppeliin itseensä ei saa mennä sisälle olematta mormoni, mutta temppeliaukiolla oli myös paljon nähtävää.
Salt Lake
Kapitoli
jonku kansanedustajan kivat maskotit
Utahin uudisraivaajat
Mormonien symboli lokki, joka tuli aikoinaan kuin ihme ja söi kaikki ruokakasveja syövät ötökät pois.
Mormonien pyhä temppeli
Temppelin sisällä oleva pyhä kasteallas.
Sitten jatkettiin kiertueen viimeiseen kohteeseen Vegasiin. Utahin puolella pysähdyttiin vielä jollain isolla metallikaivannolla.
Sitten vielä bonusknoppitietona, uskon että nyt tulee viimeinen havaintoni jenkkivessoista. Oi kyllä, palaan lempiaiheeseeni :D Ovien välissä on mielettömät raot. Tämän kuvasin niin, että itse istuin istuimella ja näin koko ajan Lucyn oven ja seinän välisestä raosta. Ja Lucy näki koko ajan minut, jos katsoi. Ja tää on nyt koko maata koskeva juttu.
Ja ihan viimesenä vielä kiinalaisen huumorinäyte kesken mormonitemppelikiertueen.
