Los Angeles

Yö-Greyhoundista selvittiin siis mukavasti, eikä se asemakaan sitten päiväsaikaan paha paikka ollu. Väkivaltanen kuolema peruttu siis. Meiän hostelli oli Santa Monicassa ja sinne sitten taksilla hurautettiin. Minä ja Ulpu koomattiin koko taksimatka, Sara sinnitteli sitten meiänki eestä.

Santa Monica

Santa Monica Pier

näkymä Losin keskustaan

Saavuttiin hostellille kaheksan aikaan aamusta ja aamupalalla yks miekkonen kertoi että naapurissa on matkatoimisto ja tänään on matkat puoleen hintaan ja yheksältä lähtee kaupunkikierros. Sara ja Ulpu meni varaamaan matkaa ja ottivat pitemmän kierroksen ku halvemmassa ei ollu enää tilaa. Sitten ne kertoi että heillä on rampa kaveri mukana ja kiertuekuskilla kävi ilmeisesti niin sääliksi, että anto vielä lisäalennuksen eli saatiin 90 dollarin kiertue 30 dollarilla. Invalidietuja :D Mun jalkahan on siis ihan sökö, kitkuttelen menemään niillä seniorihippitossuilla ja vanhainkotityylisesti sukka ballerinan sisällä. Jalka on turvonnu ja käveleminen sattuu. Mutta eteenpäin, sano mummo lumessa! Places to see, monsters to kill!

jonku ökymörmylin talo

neljän millin auto

Kiertue oli loistava. Nähtiin Santa Monicaa, rikkaiden asumuksia, Hollywood Boulevard ja Walk of Fame tähtineen, Rodeo Drive törkyrikkaine kauppoineen ja tietty Hollywood kyltti. Ja jotaki vielä vissiin, mitä en nyt muista. Blogin laatu on nyt vähän mitä sattuu ku silmät ristissä näitä päivän ehtoopuolella kirjottelen. Tuolle kiertueelle tuli niin lentävä lähtö, että kukaan ei ehtiny ees hampaita pestä, tytöt meni vanhoilla meikeillä, itsehän olin unohtanu meikata jo edellisen päivän aamuna. Onhan se liian vaikeeta muistaa laittaa rajauskynää ja ripsaria, muuta ku ei oo mukanakaan. Olin sitten kaksi päivää ilman meikkiä pitkin Kaliforniaa ja me kaikki bussilähmäsiä koko tuon ekan päivän Losissa. Mutta ei se ketään haitannu ku oli niin hauskaa. Sara otti välikuolematki tuossa kiertuebussissa, nosti urheesti päätä ku kuulu että jaa, nyt ois Steven Spielbergin talon portti näkösällä, onpa komee!

Rodeo Drive

Näytettiin kengän mallia Jimmy Choo'lle. Tää oli meistä niin hauska läppä. Saatto myös vähän väsyttää. Eiks mun  seniorimuoti ookki aika hot?

Hollywood Boulevardia

Walk of Fame

Toisena päivänä mentiin sitten Universalin Studioille. Mietin alkuun, että jaksanko kävellä koko päivän, mutta onneksi lähdin. Studiot on ne aidot kuvauspaikat, joihin tehään bussikiertue, ja siinä kyljessä iso huvipuisto. Puisto oli tosi laadukas ja meillä sattui tuuri kun ei ollut ruuhkaista, käveltiin kaikkiin laitteisiin suorilta sisään, kun olen muissa puistoissa tottunut tunnin jonoihin. Laitteista moni oli 3D tekniikalla toteutettu joten tavaraa lensi suoraan naamaan ja siihen kylkeen tosi moni laite ruikki myös vettä ja tärisytti kärryä tapahtumien mukaan. Simpsonit-laite oli ehkä kaikista hauskin, se oli semmonen paikoillaan pysyvä mutta liikahteleva kärry, ja edessä niin iso screeni, että oikeasti tuntui että ollaan huvipuistolaitteessa. Mutta koska se oli screeni, tapahtumat oli oikeeta laitetta hurjemmat, tiputtiin alas ja sinkouduttiin ylös. Siis mulle tuli paha olo, vaikkei oikeesti liikuttu minnekään :D

Simpsonien jonossa japsituristit intoutu ottamaan meistä kuvia ja sitten kävi ilmi että ne tahtoo nimenomaan musta kuvia ja nyhti mut sivuun tytöistä ottaakseen yksityiskuvia. Se oli aika omituista kun talutetaan sivuun ja ihmiset hyppää viereen ja kamerat räpsyy. Minkä lie takia ne musta kuvia tahto. Kysyivät nimeä ja sitten ku sanoin sen niin koko porukka toisteli sitä toisilleen, en tiiä miltähän seki sitten kuulosti niille. Mutta, oon siis kuuluisa Japanissa! :D Nyt pitää vielä miettiä miten tämän kääntää kassavirraksi...

Studiokiertue oli huippu, nähtiin aitoja kuvauspaikkoja ja niiden toimintoja, autot räjähteli ja meksikolaiskaupunki hukku tulvaan. Tykkäsin kun näki tuttujen leffojen kuvauspaikkoja, niinku iki-ihana lapsuuteni traumatisoija Tappajahai, josta näen säännöllisesti tänä päivänäki painajaisia. Sekosin ku ajettiin Wisteria Lanelle. Ah!

3D lasit oli tarpeen monessa laitteessa

Amity Ville

Wisteria Lane

Puistossa oli kaikenlaisia esityksiä, Waterworld oli yllättävän laadukas, pyrotekniikkaa ja taas lensi vettä päälle. Käytiin kauhukäytävällä, jossa kulki oikeet näyttelijät hyppimässä ihmisten kimppuun pimeistä nurkista. Siitä tulee aidosti friikki olo ku ne örkit on eläviä ihmisiä. Ulpu kilju ja ryntäili siellä käytävillä ja välissä oli minunki sökö jalka siellä sen paniikkirynninnän alla. En ite niin hypi ja kilju, yksi örmelö seurasi mua hetken ja kalisutti hampaitaan mun niskan takana ja hymyilin sille nätisti, ja sitten se kysy yhtäkkiä mistä oon kotoisin ja vastattuani sille se totes että "you're hot!" ja jatko muiden ihmisten pelottelua. En usko että ne edes saisi irtaantua siitä roolistaan ja puhua ihmisille. Taas yksi random kohtaaminen, jolle niin naurettiin sitten ku luolasta ulos tultiin.

räjähtävä Waterworld

Terminator

Los Angeles ei ollu yhtään niin ikävä kuin mitä ihmiset on sanoneet. Kaikki siellä käyneet on ollu sitä mieltä, että se ei oo maineensa veroinen, mutta ehkä tuo meidän bussikiertuejuttu pelasti paljon. Kun ei tarvinnu itse ajaa ja kuuli oppaalta paljo enemmän kuin ois ite jaksanu ottaa selvää, sai siitä koko touhusta enemmän irti. Jouduin vaihtamaan hippisenioritossut lenkkareihin yhen vanhan apteekkarin neuvosta. Se tosin diagnosoi mun vaivan pelkäksi turvotukseksi, jota tulee kun seisoo paljon ja pitäs muka mennä ohi aamuun mennessä. Tässä vaiheessa linkkausta on takana jo 4 päivää, joten eipä tää ihan tästä yhessä yössä mene ohi. Tappion karvasta makua purren ostin lenkkarit, mutta yritän paluuta fivefingereihin sitten kun jalka on siihen valmis. Aiemmmin jouduin ostamaan myös flip flopit, koska Ulpu pelotteli että hostelleista saa helposti silsan ja sit alkaa jalka vuotaa verta. Ajattelin, että sitten kyllä perse repiää ja laiva kaatuu jos tämä vammajalka alkaa vertaki valua, joten matkareppuun piti budjetoida tilaa myös silsaflipseille. Hostelliasuminen muuten on ollu ihan jees, vähän riippuu huonetovereistaki, joidenki kanssa on kivasti juttua, toiset ei ees kato päin ja sano hei.

Joka tytön omat sulhot

Mun bestis 6-vuotiaasta lähtien. Oli ihana vihdoin vähän paiskata  poskea kieleen.

Seuraavana aamuna herättiin kukon laulun aikaan, minä lähdin kansallispuistokiertueelle ja tytöt Bahamalle. Edellisen kerran pyykkäys meni ketuilleen ku joku aukaisi kuivaimen oven ennen aikojaan, joten lähdin liikkeelle märissä vaatteissa. Jalkakaan ei oikeen ole omiaan nostamaan matkatunnelmaa. Nään tytöt vielä Chicagossa, mikä on tosi kiva, meillä oli kuitenki tosi hauskaa. Ihana puhua suomea ja nauraa katketakseen. Monet kerrat oltiin myös niin väsyneitä, että vähän huonompiki läppä riitti kirvottamaan hirveen remakan.