Hetki lyö

Lopulta koitti sekin hetki, kun tiimalasin viimeiset hiekat valui yläkupista alas ja tuli aika lähteä Wacosta. Itse Wacoa en tule kaipaamaan, koska se kaupunkina ei tarjonnut mulle hirveästi elämyksiä, enkä niinkään Bayloriakaan, koska se kouluna ei ollut liberaalin ihmisen paikka. Mutta se kokonaisuus, ja ennen kaikkea ne ihmiset, niitä tulen kaipaamaan. Sitä, että mulla kuitenkin oli tosi hauskaa ja tein tästä ajasta ehdottomasti oman näköiseni ja elin uskollisena omalle persoonalleni ja tulin hyväksytyksi paremmin kuin osasin kuvitellakaan.

Eniten jään kaipaamaan kämppiksiäni, joista tuli mulle aidosti läheisiä ihmisiä. Jokaisen kanssa mulle kehittyi ihan omanlainen suhde ja kuulin jälkeenpäin, että ne jopa itki yhdessä kun olin lähtenyt. En koskaan uskonut, että saisin niin loistavat kämppikset. En myöskään uskonut, miten hyvin osaisin asua muiden kanssa ilman yksityisyyttä ja positiivisesti huomasin, että olen sittenkin lopulta aika sosiaalinen. Joskus sitä epäilen, kun en aina jaksa varsinkaan uudessa porukassa tehdä vaikutusta, kun taas toisinaan saatan käydä ylikierroksillakin. Josh tulee luultavasti käymään kesällä Suomessa ollessaan Venäjällä kesäopiskelijana.

asuntolavastaava toi energiajuomia ja rukouksia ja siunaksia, jotta selvittäisiin loppukokeista.

Arborsin kauden päättäjäisgrillibileet ja ilmaista ruokaa.

Viimeinen viikko kului loppukokeiden ja pakkaamisen merkeissä ja viimeisen kuukauden olen myös valmistellut reissuani koulun loputtua. Koko tuo aika tuntui varsin stressaavalta, tarkoitus oli kerätä voimia mutta lopulta koin olevani aika finito kun vihdoin koitti lähdön hetki. Joka yö valvoin jonnekin kolmeen asti ja heräsin 8-9 välissä hermostuksissani kykenemättä jatkamaan uniani. Harrastin liikuntaa normaalisti mutta muutamana päivänä se otti tosi koville kun ei tuntunut olevan voimia lihaksissa. Lähtöahdistusta ja sitä pelkoa, että oonko nyt saanut kaiken kasaan, jotta voin rauhassa lähteä reissuun. Loppukokeeni oli kotitenttejä ja sain viikon alussa kirjoitettua loppuun Freud-esseeni. En tiedä oliko se nyt hyvä juttu sinänsä, mutta valmistauduin hyvin minimaalisesti näihin tentteihin ja tein ne niin nopeasti kuin suinkin pystyin päästäkseni niistä eroon. Sen verran tiedän silti, että kandikurssistani sain täydet pisteet eli A:n ja kammoksumastani Freud-kurssista B:n, paria pistettä vaille A:n. Ois se kyllä ollut oikeusmurha, jos oisin siitä A:n saanut.

Gekkoja ulko-ovella!

Kävin myös parturissa, kun edellisen kerran kävin joulukuussa. Parturina oli homoin heteromies ikinä, mutta tosi hauska ja pirteä. Sen tatuoinnitki liitty hiussaksiin jne, oli aika omistautunut työlleen. Mutta se intoutu ihan tosissaan mun hiuksista ja vauhkosi siitä väristä koko sen tunnin mitä siinä istuin, koska se on kuulemma niin kyllästynyt leikkaamaan tylsiä hiuksia. Se ois ihan tosissaan halunnu, että tuun myöhemmin uudestaan, se värjää mun hiukset ja leikkaa ne uudestaan, tekee mulle meikin ja sit otetaan ammattikuvia sen työportfolioon. Tämä ois mulle ihan ilmasta. Ois ollu aika siistiä, mutta eipä sitä ehtiny järjestää ennen ku mun piti lähteä.

ilonen parturi

 Ja sitten taas jotain hihhulointia

Tuosta autosta muuten huudeltiin perään jotain "work it!" tai jotain vastaavaa.   Ei mitenkään tyypillistä, että täällä joku roikkuu liikennemerkissä.

Stripper pole piti ottaa alas, mutta sepä taisteli vastaan. Sain koko tangon alas niin helposti, että jäin jopa miettimään että tuonko varassa oli oikeasti oma henki ku roikuin ylösalaisin, mutta sitten katto-osa, joka on porattuna, ei suostunut porautumaan irti. Se jäi sitten sinne roikkumaan ja odottamaan huoltomiestä. Mamma siiis haki minut San Antonioon sunnuntai-iltana, koska kaikki ne Amandalta saadut tavarat piti viedä autolla pois. Minulta jäi kämpille vanha (pesty) villasukka, jota pidin melkein joka päivä hiimaillessani kotona ja kämppikset aikoivat sen kehystää uuden asuntonsa seinälle muistuttamaan minusta. Niidenkin siis piti pakata, koska kukaan ei saa jäädä yliopiston asuntoihin kesäksi, joten aikamoinen härdelli oli käynnissä koko kämpässä. Oma pakkaamiseni oli yllättävän tiukkaa, tila riitti just ja just, vaikka pysyinkin mielestäni raameissa ostamalla vain käsimatkatavaroihin kelpuutettavan matkalaukun lisätilaksi. Tulostimenkin päätin lähettää Suomeen.

San Antoniossa hoidettiin sitten Mamman kanssa asioita, kuten lähetettiin mun laukut Suomeen. En voi tehdä suurta seikkailuani laukkujen kanssa, joten lähetys oli ainoa vaihtoehto. USPS oli halvin vaihtoehto ja seuraavalle tiedoksi, että suhteessa on halvempaa lähettää isoja laukkuja kuin muutama pieni. Sain myös Mammalta lainaan Samsung älypuhelimen, jolla pääsen nettiin ja en vieläkään käsitä että tämmöinen luksuslaite on mulle suotu. Ei voi käsittää, mutta ehkä sitä nyt pysyy kartalla.

Paljastettakoon, että tyhjensin melkein koko pussin niitä piknikiltä yli jääneitä vaahtokarkkeja ja tässä suoritin tieteellisen testin mitä käy vaahtokarkille mikrossa. Turposi komeasti.

Tein yksi ilta/yö tämmöisen videon, joka kiteyttää meidän elämää ja mun tankoilua tän kevään aikana. Sen piti olla nopea napsiminen, ja kämppikset auttoi country-biisin valinnassa, mutta lopulta Windows Movie Maker teki siitä henkilökohtaisen turhautumishaasteen ja väänsin sitä monta tuntia ohjelman aina tuhotessa osan työstäni. Seuraavana päivänä pidettiin kämppisten kanssa lyhyt ensi-ilta ja naurettiin kovaan ääneen tätä katsoessa, pistettiin se Facebookiin ja esiteltiin sitä kavereille.

Sain kuitenkin ilon tutustua kropassani oleviin orastaviin lihaksiin tällä viikolla, ja sekä minä että kämppikset huomattiin että mulle alkaa kehittyä vatsalihakset. Se on kuitenkin kaikki mennyttä siinä vaiheessa, kun pääsen koto-Suomeen, koska en tien päällä pysty oikein liikkumaan tai syömään halutusti. Liikunnanohjaaja-kaverini, Jenni, laati mulle oman saliohjelman ja ehdin sitä testata muutamaan otteseen vetäen itseni täysin makarooniksi salilla. Mutta eiköhän sen avulla saada yksi löysistynyt punapää taas kuosiin kesän edetessä. Ja tilasin itselleni titaanisen X-Pole Expert tangon, ja siitä suuri kiitos Villelle, joka antoi tilata sen omaan kämppäänsä tuloani odottamaan. Edessä on kuukauden verran voimia imevää matkustusta, ja odotan jo innolla Suomea, Pottua (kissani lellittelynimi), kesää, äitiä ja iskää, kavereita, rentoutumista, 33h verran digiboksille nauhotettuja salkkareita, suomalaisia ylipäänsä ja kaikkea muuta jännää, kun pääsen rohkeampana ja vahvempana ihmisenä jatkamaan taas oikeata elämääni.

Tätä odotellessa: