Big O' Truck!

Teksasilaisen suuri rakkaus: iso auto. A truck. Meillä päin lava-auto, näille ihan vaan auto. Omasta mielestäni näiden käsitys siitä mikä on ihan vaan auto, on vähän hämärä, jos muistatte miten jouduin tappelemaan Miamissa saadakseni henkilöauton, kun vuokrafirman mielestä mulle oli annettu oikeen priima-auto sen 8 hengen pakun kohdalla.

huomio normaali auto taka-alalla

Autoilu on kulttuurijuttu, ihan selkeesti. Jenkit ei kauheesti kävele, paitsi lyhyitä matkoja jos autolla liikkuminen on hankalaa. Parkkipaikkoja on jokainen liikenevä sentti täynnä, mutta silti oman ruudun etsiminen voi kestää vartin - pitempään kuin paikalle kävely. Joskus istun kämppisten kanssa autoon ihan mielissään että nyt ollaan kuulemma menossa jonnekin, ja sitten hurautetaan muutama sata metriä ja wolaa! Perillä ollaan! Sitten huristellaan ylös alas parkkihallia ettimässä ruutua ja kivutaan portaita.Nooooh, käyhän se niinkin. Kyse on sekä pakon sanelemasta tarpeesta omistaa auto, ilman ei oikein pääse liikkumaan kun kaikki on kaukana toisistaan ja toisaalta sitten se, että kun siihen autoon tottuu niin se ei vaan tule niin helposti mieleen, että kävellään. Auto on sitten jo niin automaattinen juttu.

Garage-Mahal, autoparkkihalli. Ei pahan näkönen.

Geologian laitoksen pikku pirssi

Kaupungit on rakennettu autoja ajatellen, mikä tekee kaduista valtavia ja parkkihalleja ja parkkipaikkoja on joka paikassa ja ne ei ole nättejä. Poislukien Baylorin Garage-Mahal, jossa on jopa ravintoloitakin. En myöskään tykkää siitä, että julkiset välineet on sitten jääneet kehittämättä huippuunsa. Amtrak, juna, ei mene läheskään loogisesti ratojensa kanssa eikä sillä pääse kaikkialle isoihin kaupunkeihinkaan. Greyhound on varsinainen köyhien kohtaamispaikka. Molempien asemat sijaitsee yleensä huonoilla alueilla, jossa maa on halpaa ja asiakkaatkin on köyhiä, joten matkustajat on vähän kummallista sakkia, koska busseja käyttää vaan ne joilla ei ole varaa autoon. Matkasin San Antonioon bussilla ja kuuntelin koko matkan kun toisilleen tuntemattomat naiset alkoi jutella keskenään. Yksi lainasi koko ajan toisten puhelinta jutellaakseen äidille ja rukoillaakseen äitinsä kanssa, Jeesus sitä ja Jeesus tätä. Yksi nainen selosti miten säännöllinen pilvenpoltto pitää hänen ihonsa kauniin heleänä. Kaksi naisista oli paraikaa matkalla kotiin päästyään pois vankilasta ja pari muuta oli ollut aiemmin elämässään vankilassa. Puhetapa oli myös aika ronski. Ei mulla ahistanut tai pelottanut, ne oli silti iloista ja mukavaa sakkia, mutta aika kirjavaa myös.

kämppisten kaverin kiituri

On hassua, miten kaikilla on autot, en ole tottunut siihen, että kaikilla 18-vuotiailla eli nuorilla on autot yliopistossa. Suomessa on paljon tyttöjä, jotka ei uskalla ajaa ollenkaan, täällä ei yhtään, jokainen pikku tsirpula kyllä ajaa, eri asia sitten miten turvallisesti. Tekstailu ratissa on paha ongelma täällä päin, kiitos iPhonien ja teinitytöt ei oikeen muutenkaan seuraa sitä liikennettä. Pyöräilijöitäkin olen nähnyt, mutta sikäli ovat kyllä harvassa. Itse saan lainata kämppiksen pyörää, mutta harvemmin sitä olen tarttenut kun koulu on niin lähellä. Se onki melkonen tasapainolaite, ei olla oikeen päästy väleihin sen kanssa. Pyöräkään ei aina auta liikkumisessa, luulin sen ratkaisevan muutamia logistiikkaongelmia, mutta minua kehotettiin olematta pyöräilemättä kampuksen ulkopuolella, koska teksasilaiset autoilijat ei ole tottuneet pyöräilijöihin eikä hoksi niitä väistää ja kaikkialla ei ole pyöräkaistoja. Huoh.

Käyhän se matkustus näinki

Amerikkalaiseen kulttuurimaisemaan kuuluu, että on tylyä laittaa toinen ihminen kävelemään pitkä tai "pitkä" matka jos se voidaan välttää, onhan se kuitenkin autolle paljon ketterämpi hurautus kuin kävelijälle. Tottahan toki, ja se onkin minun pelastus, kun nämä kaupungit on rakennettu autojen varaan enkä yksinkertaisesti pääsisi mihinkään asioitani hoitamaan jos joku ei veisi.

Ympäristöystävällisyys, eli siis mikä ihmeen ympäristö? Siitä nyt ei kukaan puhu mitään. Bensaa luonnehtivat kalliiksi, mutta euro/per litra käännettynä (koska täällä se on dollaria/per gallona) se on vaan noin 80 senttiä.

Jammailin Miamin ruuhkissa, ei kestäny mielenterveys, ei...

Rekisterikilvet on yksi suuri persoonallisuuden osoitus. Ensinnäkin joka kilpi on oman osavaltionsa näköinen mutta ne saa vielä kehystää omalla tavallaan. Auton koristeilla myöskin ilmaistaan oma yliopisto, lempijoukkue, uskonto ja mitä kukakin haluaa julki tuoda.

Kaikki ei ota autoilua niin tosissaan, tässä tyylinäyte Key Westistä. Huom. appelsiinit Floridan rekkarin keskellä. Suomessahan ei saa koristella rekkareita selkeyden takia. Täällä voi sitten yrittää muistella rikollisen rekkaria ja todeta, että no oli siinä semmoset kivat mandariinit...

Se mikä on kivaa on se ajamisen helppous sitten kun pääsee hommaan sisälle. Kaistat on leveitä ja niitä on monta, ei tartte murehtia ohituksista, sen kun vaihtaa kaistaa. Osavaltiosta riippuu miten nopeuksia valvotaan, Teksasissa kohtuu hyvin, tosin Dallasta lukuunomatta, kun taas Lousianan autoilijat oli vauhkopäitä. Kaupunkialueella on vielä keskellä kaikille yhteinen ryhmittymiskaista ja tälle kaistalle myös tullaan kun liitytään tiehen. Helpottaa mukavasti mm vasemmalle kääntymistä kun on aina se yksi kaista, missä on tilaa. Moottoriteitä on joka puolella ja niiden risteymistä syntyy massiivisia silta-rakennelmia. Tässä Dallasista 6 kerroksinen moottoritiesiltaviidakko. Ja todetaanpa myös, että ilman navigaattoria en täällä pärjäisi.

Saavutaan Dallasin isoimpaan moottoritieliittymään

Ja alta mentiin. Sit jos tuosta laskee tarkasti niin näkee että päältä menee 5 kerrosta.

Olen pari kertaa käyttänyt Baylorin paikallisbussia, jolla menin keskustassa sijaitsevalle kurssilleni. Varsin hämärää touhua bussilta, kun ensinnäkin aikataulut on hankalasti saatavissa, kaikki pysäkit ei ole merkitty ja muutenkin ne on vaan vähän "vekkuleita". Kerran matkatessani bussilla luennolle muut tyypit oli kuulleet, että tänään otan bussin luennolle ja saapuessani luokkaan ne mietti, että miten ne bussit menee, ihanko tosi semmosia täällä on ylipäänsä ja onkohan ne täynnä ihme hyypiötä. Saavuin luokkaan ja sain saman tien raikuvat aplodit, koska selvisin sinne bussilla.

Tämä nyt on jo silkkaa vittuilua, ihan ku minä tuolla prepaid-muovipalikallani tuosta skannailen itelleni aikataulut :D

Todiste bussista. Huomaa roskalava keskellä kävelytietä.

Sitten, hyvät naiset ja herrat, saanko esitellä:

Mikä se on? Onko se huoltoasema? Kodittomien suojakatos? Postilaitos? Koska autot on lähellä sydäntä, niin mikä tahansa, mistä voidaan tehdä drive-in-versio, ollaan usein myös tehty niin. Kaikki on nähneet elokuvissa drive-in-leffateatterit, mutta tämä tässä on drive-in-pankki. Eikä mikä tahansa Otto-automaatti, tässä hoituu kaikki pankkiin liittyvät asiat ihan vain kurottamalla kättä ikkunasta. Kämppis käy säännöllisesti täällä rahastamassa shekkinsä, pistämässä rahaa tilille jne. Mamma kertoi, että on olemassa myös drive-in-kirkkoja, eli ajetaan kirkon parkkiin ja seurataan saarnaa isolta screeniltä. Low and behold, katso ja hämmästy, on ne vaan jenkit ovelata porukkaa :P

Tässä puolestaan drive-in-ravintoiden kuningas, Sonic. Jostain syystä tuntus, että se ois kyllä kunigatar, mutta no kuitenkin, ajetaan autolla johonkin parkkiruutuun ja tilataan äänipuhelimen kautta ateriat ja ne tuodaan sitten autolle. Parhaimmat ja skarpeimmat Sonicit tarjoilee ruuat rullaluistimet jalassa, tiiättehän semmoset nelirattaiset jenkkirullikset, missä on jarrutötsä edessä.

Loppukevennyksenä, tämmönen kätevä pikku värkki huristaa meiän asunnon ohi säännöllisesti. En ole saanut sitä kuvattua, joten Google auttakoon. Kyseessä on Cooler Scooter eli moottorisoidun potkulaudan päällä oleva kylmälaatikko. Vähänkö kätevä ja hauska! Ja siitä voi tehä tommosen junankin. Sit eiku porukalla Tallinnaan ja satamasta kylmiö-skoottereilla suoraan omalle jääkaapille. Pro meininki!