Kumipallona luokses pompin!

"Could you sit in a less attractive way! I have take a picture of you!" Sam. Ja minä syön omenasosetta ja mielestäni voisin kyllä istua paljon epäviehättävämminkin...

Isot pihvit, uppopaistoa, mättöä siellä ja mättöä täällä. Tonneittain burgereita ja litroittain erilaista limsaa. Iso osa vaihtareista kerää vaihtokiloja.  Ennen lähtöäni kaikki toivottivat onnea tulevien vaihtokilojen keräämiseen ja tallensivat mieleensä kroppani rasvaprosentin tulevaa kotiinpaluuta ja kauhistelua/naureskelua varten. Mutta onko sitten pakko lihoa kun on vaihdossa, varsinkin Jenkeissä? Ei mun mielestä jos vähän viitsii katsoa mitä suuhunsa pistää. Yleensä pikaruokapaikassaki löytyy jotain ei-niin-pahaa vaihtoehtoa. Mäkkärikin on yllättänyt, sieltä saa tortilloja ja salaatteja. Enkä ees kuollut ku sellasen söin. Ravintoloissa limukkaa saa santsia niin paljo ku jaksaa ja isoista ateriakoista selviää sillä kun on täysin hyväksyttävää viedä ruokaa myös kotiin. Kun on opetettu että eteen laitettu ruoka syödään, niin minulle oli oppimisen paikka siinä, että koita nyt hyvä ihminen olla räjäyttämättä itteäs yrittämällä syödä lautasen tyhjäksi! 

Tarinan opetus: minulla on paska äiti, kaikkien naisten tulee leipoa joka päivä ja  minusta tulee isona lihava, masentunut ja kiintymysongelmista kärsivä uusavuton ressukka. Mutta kaksi lämmintä piirakkaa maksoi vaan yhden (!!) dollarin, joten who cares!

Jälkkäreistä oonkin puhunut jo pitkin matkaa, tavoitteena on kaiken ruuan kohdalla kokeilla ainakin kerran, mutta sittemmin en ole alkanu varastoida itseeni jotain yhtä tiettyä jälkkäriä. Jenkit tekee kyllä huolellista työtä niiden kanssa, suklaapiirakkaki on supersuklaista ja muffinssit pehmeitä ja herkullisia. Eli enemmän sokeria ja rasvaa mutta sitähän niistä etsitään. Ja pannarit on niin hyviä, muhkeita ja pehmosia :P Ainoa vakioheikkouteni leivososastolla.

Yksi kokeiluista, karamellisoitua popparia

Lähdin leikkimään hengelläni ja tutustumaan superterveelliseen ruokaan, kaikenmaailman superfoodeihin yms, koska nettikaupoista niitä saa täällä niin kätevästi. Kokeilin tehdä raakasuklaatakin, mikä on ihan oikeasti terveystuote ja vähän katkera maku paikoitellen mutta ihanhan sitä syö. Aamupalasta tuli sittemmin superterveellinen kun sotken aamupuuroon jauheita ja öljyjä ja juon ”leväjuomaa”. Levälitku maistuu kyllä vihreelle jenkkipurkalle, mikä saa aivot huutamaan että lopeta hyvä ihminen, elä nyt saakeli juo purkkavettä! Ja toisinaan puuroon humpsahtaa liikaa jauheita ja sitten se maistuu ihan katkeralle ojanpohjalle. Että tämmösiä ongelmia minulla…

Sponge-Bob Squarepants!

Opettelin myös tekemään kämppiksen Magic Bulletilla (ostos-TV:stä tuttu) proteiinipannareita, ja niistä on tullu mun lemppari kevyt-ateria. Kiitokset Lindalle! Ja proteiinijauheita syön salitreenin päätteeksi. Että kyllä nyt on villiinnytty! Peanut butteria eli maapähkinävoita opettelin syömään banaanin kanssa, se on hyvää.

Salsakanaa ja kvinoaa

Jos tosin tunnustusten puolelle mennään, niin joku noista jauheista potkii vatsassa vastaan kun useana aamuna on nyt krampannu vatsa pitkin aamua. Tiistaina piti kääntyä koulumatkalla takaisin kun pelkäsin että laattaan luennolle. Selvisin tosin vain toiselle puolelle parkkista ja istuin vähän miettimään syntyjä syviä ja erityisesti sitä miksi terveellinen elämä on niin paljon hankalampaa kuin drive-in-ruokailu. Päätin selvittää asian kuin tiedemies ja pudottaa syylliset kerralla pois. Tänä aamuna tein munakkaan ja vatsa voi hyvin, voidaan siis päätellä että kyseessä ei ole ruoka ylipäänsä. Huomenna teen pelkän puuron ilman jauheita, koska paikalliset kaurahiutaleet ei aina niin tarkkaan mikrossa turpoa. Sen jälkeen sitten jauhe kerrallaan, vähän revanssia.

Protskupannari!

Jos ei kotona viitsi kokkailla niin ruokaloihin voi aina mennä. Ne onki jänniä paikkoja, pieniä ruokataivaita. Suomessa ruokalassa on se yksi jono ja 4 vaihtoehtoa. Täällä on eri ruokalajeille omat pisteet buffet-tyyliin ja syödä saa niin paljon kuin jaksaa ja kotiinkin voi viedä. Tai no oikeestaan pitäisi valita syötkö siellä vai vietkö kotiin mutta niin monet tekee molemmat, henkilökunta ei piittaa ja oma nälkäinen moraalini just ja just sallii osallistua tähän hiljaiseen riistoon. Naureskelen tässä hiljaa itsekseni, kun muistin miten Jyväskylässä osa kavereistani haluaa joskus syödä leipää ruokalasta ruoka-ajan ulkopuolella ja osa kavereista paheksui tätä hävyttömyyttä :D Vähän eri kaliiberin juttu kun itse tuon kotiin alkupalasalaatin, kokonaisen lounaan ja jos vielä mahtuu niin jälkkärinkin :D Ruokalassa saa pizzaa ja hampparia, mutta myös tex mexiä, eri pisteet on myös kanalle, tortilloille, subway-tyyliselle sämpylälle ja kiinalaiselle ruualle. Joka pisteellä on henkilökuntaa ja sanot vaan mitä haluat niin ruoka valmistetaan nenäsi edessä. Hampparin eteen joutuu vähän näkemään vaivaa, pitää itse mättää vihannekset sisään. Viimeksi ei ”kokki” meinannut millään uskoa, että haluan yhden kanahampparin, en lisäksi lihaburgeria ja ranskalaisia. Ruokalat on myös auki aamusta yöhön. Ainoa miinus on hinta. Yksi ateria maksaa 8-9 dollaria ja halvin meal plan kolmella aterialla viikossa maksaisi koko lukukaudelle melkein 700 dollaria. Minun ei ollut pakko ottaa tuota settiä, joten syön ruokalassa vain silloin tällöin.

Harry Potterin inspiroima Brooks-ruokala

Yllätävää on ollut täysrasvaisen ruuan löytämisen vaikeus. Uppopaiston luvatussa valtakunnassa ei siedetä rasvaa jogurtissa, maidossa tai edes voissa. Voi niitä hetkiä kun seison esim voihyllyllä ja yritän löytää aitoa tavaraa enkä jotain sotkua. Kreikkalaisen normirasvaisen jogurtin metsästys kesti kuukauden ja sitten kun myöhemmin menin Walmartiin sitä ei taas löytynytkään ja jouduin ottamaan 0% ja se on kyllä aivan hirveätä kuraa… Ihanaa kun Suomessa on tajuttu että se on se sokeri, ei luonnollinen rasva…

salaattibuffet

palanen jälkkäribuffettia

limukkarivistöä

tilauspiste

Amerikkalaisella ruualla on laaja fanikunta, joka ulottuu eläinkuntaan asti, vai mitäs sanotte tästä meiän pikku kämppiksestä:

Siellä se söi itteään lihavaksi meiän suklaapiirakassa. Olin menossa sitä piirakkaa ottamaan ku näin pientä liikettä ja pakko tunnustaa, kiljuin ja pompin. Luulin, että en ole niitä naisia jotka kiljuu tämmöisessä tilanteessa ja oon nähnyt hiiriä ennenkin talon sisällä kiljumatta, mutta löytyihän se naisellinen puoli näin hädällä hetkellä sitten kuitenkin. Rupes vaan niin hirveesti ällöttämään ku se oli ruuassa, vieläpä siinä mitä ite oisin syöny. Otin pari kuvaa, kun luulin että se on jumissa siellä kelmun ja vuuan välissä, mutta sitten se tuolta rivan alta yhtäkkiä vilahti ja sukelsi lieden kolosta uunin sisään ja sen koommin sitä ei ole näkynyt. Keittelin nuudelitkin (missä on opiskelijoita, on nuudeleita…) puolen tunnin päästä hiiren katoamisesta, että kai sen onnistui paeta kun ei tullu paniikissa uloskaan. Nimesin sen Remyksi, niin kuin yhdessä lempparipiirretyssäni, Ratatouillessa. Pistettiin hiirenloukkuja ja sanoin kämppiksille, että jätän Remylle pikkusia varoituskylttejä niiden eteen, mutta eipä näkyny pikku vipeltäjää enää sen koommin.

Key Lime Pie, Key Westin erikoisuus

No oonks mä nyt sitten lihonu? En usko. Ehkä jopa timmiintyny ku tulee liikuttua niin ahkerasti. Salilla sais mitata kehonkoostumuksensa ilmatteeks, osuis vaan kohdalle ohjaaja. En osaa käyttää normivaakoja täällä, niissä on jotain ihme metallipalikoita mitä pitää liikutella, liian high-tech minulle.