Ensimmäisen viikon kuulumisia

Tarkoitushan oli olla ahkera ja naputella vähän havaintoja mutta eka viikko meni aika tiukassa tahdissa ja koneella ei paljoa tullut istuttua. No tässä vähän koontia, anteeksi mutta se on pitkä…

Ekana päivänä tapasin toiset vaihtarit, tai suurimman osan heistä. Olen ainoa skandi, loput on Etelä-Euroopasta, Venäjältä tai Etelä-Amerikasta ja Aasiasta. Ranskalaisia on peräti 6 ja he puhuvat paljon ranskaa keskenään, tarkoittavat kyllä vähentää sitä ja saan kuulemma heittää bitch slapit sitten ku alkaa ärsyttää :D Mukavia tyttöjä ja jokainen heistä rikkoo mielessäni pyörinyttä mielikuvaa snobeista ranskalaisista. Ihmiset ovat luulleet että minäkin olen ranskalainen vaikka todellisuudessahan vaan kuuntelen ja välillä vähän Oui Oui sekä oman nimen lisäksi paska, vittu ja salaatti. Suomalaiset paska, vittu ja kusipää kuuluu myös nykyään "ranskisteni" sanavarastoon.

 Ranskikset ja koulun matseissa tehtävät karhunkäpälät

Gurmeeta korismatsissa

Ekan päivän iloja oli myös byrokratian pyöritys. Laukkuni ei saapunut ja toimistolla kuulen että minua ei ole rekisteröity. Löydyn koneelta mutta en ole mitään. Nobody. Asia on kuulemma korjattavissa omalla laitoksellani jossa käyn myös laittamassa kurssini kasaan. Seuraavaksi mennään asuntoihin ja kas, kukaan, siis KUKAAN, ei saa minua sisälle kämppääni. Avain on henkilökorttini, joka toimii avaimena asuntoon ja urheiluhalliin ja minne ikinä, ilman sitä korttia et ole olemassa. No se ei toiminut oveen ja toimiston 3 (!) yleiskoodia ei toiminut. Jätin reppuni heidän toimistoonsa, koska minun piti lähteä Walmartiin ostamaan tykötarpeet (tyynyt, lakanat, pyyhkeet, ruokavälineet). Itse ruoka jäi kyllä ostamatta ja söin kämppiksiltä jäänyttä vanhaa bagelia suklaakastikkeella 2 aamua. Kamalaa tavaraa, niin tiukkaa että syöminen kesti vartin. Noh, palatessa Walmartista toimisto oli kiinni ja siinä kohtaa olin sitten täysin tavaraton ja koditon. Kortti ei päästänyt minua minnekään muuallekaan, kuten urheiluhalliin tai korismatsiin.

Urheiluhalli

Tähän kohtaan onkin sitten luontevaa kertoa vähän näistä ihmisistä. Amerikkalaiset, Teksasilaiset, tai miten vaan, on tosi ihania. Kaikki. Ainakin tähän asti. En tiedä onko se uskonnollisuus vai yleinen pirteys ja positiivisuus mutta aina on joku joka on kysymässä miten pärjäät ja tarvitsetko apua. Senpä vuoksi en kovin hätää kärsinyt vaikeuksieni kanssa, koska minua autettiin paljon. Kyydittiin ympäri kaupunkia ja usein pelkästään minua isolla 12 ihmisen pakettiautobussilla. Ensimmäisenä iltana pääsin sitten ylemmän portaan puututtua asiaan asuntooni ja toisen päivän iltana sain matkalaukkuni. Kansainvälisellä toimistolla on kiva henkilökunta ja ystävystyin siellä olevan tytön, Rachelin kanssa, joka jäi kaipailemaan syksyllä Baylorissa opiskellutta jyväskyläläispoikaa. Että vähän niinku paikkailen ja silleen. Rachel vei minut toisena päivänä privaatisti kauppaan ja sain ruokaa kolmannen päivän aamuksi.

Ilmaista ruokaa on kyllä muutoin riittänyt tällä viikolla, melkeinpä joka päivä on ollut 2 ilmaista ateriaa. Ruoka on ollut vaihtelevaa. Texas barbecue on aika lihapainoitteista ja jotain papumössöä ja sen sorttista. Sen kanssa voi melkeinpä karppailla kun pelkästä lihasta tulee jo tosi täyteen. Paljon on myös tex mexiä johtuen läheisestä sijainnista Meksikon kanssa. Satunnaisesti olen saanut myös terveellistä ruokaa, eli siis jotain mitä ei ole uppopaistettu (paitsi siis lihathan eivät koskaan ole), kuten kanaa ja kasviksia ja hedelmiä. Ja jälkiruokaa. Koko viikon on tuntunut että olen lomalla, kun on ollut niin lämmintä (mitä tahansa 10-20 väliltä ja kavereiden kanssa ollaan aurinkoakin jo otettu nurmikolla), joten sen ajatuksen pohjalta olen sitten nauttinut tuosta jälkkäritarjonnasta. Yksi päivä vetäisin suklaakakun ja juustokakun, koska A) se oli ilmaista ja B)halusin kokeilla kaikkea. Noh, tuli vähän paha olo… :D Ensi kerralla vähän rauhallisemmin. Ehkä.

Baylorin maskotti on karhu ja häkissä asustaa 2 elävää karhua

Karhujen solukämppä

Paikallinen psykan laitos on uuden karhea. Täällä psyka on osa luonnontieteellistä tiedekuntaa ja itse Mattillanniemeen tottuneena ja sen jälkeen Ylistönmäkeen, niin onhan täällä tilaa missä liikkua. Aulakin muistuttaa hotellin aulaa. Noh, olen sitten ensimmäinen kansainvälinen psykan maisteriopiskelija. Oma koordinaattorini on ihastuttavan paikallinen duracell-nainen. Hän oli vähän pihalla mitä minun kanssa pitäisi tehdä mutta sen sanon, että henkilökuntakin on todella avuliasta ja tuttavallista. Hekin jopa saattavat ilmaantua opiskelijoiden kekkereihin ja juttelevat ihan niitä sun näitä. Toisaalta kaikkia pitää puhutella tittelillä, sinuttelua ei harrasteta. Noh, minusta sitten lähetettiin hätäviesti opiskelijoille tyyliin ”Oh my GOD, she’s here and I didn’t know about that, could someone please help her!!!” Jostain syystä saapumiseni oli sitten kaiken skypetelyn sun muun jälkeenkin jäänyt epäselväksi. Sitten sain MONTA viestiä psykamaistereilta jotka halusivat viedä minut kuka minnekin. Ahdistuin hetkeksi, kun en tiennyt että miten pitäisi olla, aikatauluni oli täynnä orientaatioita ja halusin nähdä ihmisiä. Asia ratkesi sitten kun tapasin yhden psykalaisen ja hän sitten järjesti ohjelmaa kaikille. Ollaan nyt käyty lounaalla, kampuskierroksella, olen nähnyt heidän työskentelytilansa laitoksella ja käyty leffassa ja pubissa. Jatkoa seuraa, ihania ihmisiä ja kaikki on kiinnostuneita tapaamaan tämän mystisen ja ihmeellisen suomalaisen.

Vaihtareita, minä ja toinen mättökakuista

Lyhyesti sitten vinkkiä tuleville vaihtareille. Jos vain saat kandin tutkintosi kasaan hae ihmeessä maisterina. Maisterit sai kaikenlaisia erillisvapauksia, minun ei tarvinnut osallistua täällä yliopiston omaan kielitestiin eikä ottaa englannin kursseja, orientaatiotkin oli vapaaehtoisia mutta tietty minä osallistuin. Ihmiset on myös kiinnostuneempia ja kannustavampia kun on ”vakavampi” opiskelija, tuskin olisin kandina istuskellut jo laitoksen väen kanssa ja minulla on oma professorikin jonka tänään tapaan, joka on vähän kuin mentori. Toisekseen kurssitarjonta on vapaampaa. Tähän kylläkin lisään, että just nyt on rahoitusasiat auki ja en saa ottaa muita kuin maisterikursseja, mikä ottaa päähän ku pienellä oravalla. Vaihtoehdot kapeni huomattavasti mutta ilmeisesti psykan lisäksi saan ottaa kuitenkin liikuntakursseja. Ilmoittauduin just äsken kalliokiipeilykurssille! :D Sen lisäksi minulla on tennistä ja telttailua. Ehkä.

Urheiluhallin kiipeilyseinä. Teksasin suurin sisäseinä, luonnollisesti. 

Neljäntenä päivänä onni alkoi kääntyä ja museoillan päätteeksi voitin tulostimen arvonnasta. Kyllä, tulostimen. Kaikista maailman asioista. Universumin vittuilua kenties, kun saan paremman tulostimen kuin mitä minulla on kotona, ja en välttämättä saa tätä tuotua sinne ja luultavasti en tarvitse sitä täälläkään, mutta hei! Ilmainen tulostin!

kevyt Texas barbecue ja 2 jälkkäriä joissa kilo sokeria per kuppi

Gurmee ála tex mex

Jatkossa sitten vähän lyhyempiä postauksia, kiitos vain jos jaksoit tänne asti ja anteeksi! :D Teemoina tulossa mm: aseet, uskonto, liikunta, ruoka, jenkkien kanssa asuminen, autoilu. Nämä on asioita mitkä on näin äkkiseltään hyppiny mielessä ja olen harrastanut tutkivaa journalismia.