Toisen viikon hämminkiä

Ensinnäkin haluan vähän aukaista miksi aikaa edellisestä postauksesta on viivähtänyt parisen viikkoa. Olin viime viikonlopun reissussa ja sieltä palattuani näin yöllä elämäni kalleinta unta. Unessa ällöttävä, musta, ilkeä käärme oli tulossa puremaan mua käsivarresta, mutta onnistuin väistämään tämän pureman tekemällä äkkiväistön vasemmalle. Ihan noin niinku varmuuden vuoksi tein sen väistön myös tosielämässä. Tipuin lattialle, ja huomautan että vauhdilla. Kämppikset herää ja itsekin olen ihan pöllämystyneenä lattialla, koska en ole eläissäni tippunut sängystä. Vähän kyynärpäähän sattui mutta eipä siinä sen vakavampaa, palasin nukkumaan. Aamulla herään ja pistän koneen päälle, ja tällainen näky toivottaa minut tervetulleeksi uuteen viikkoon:

Se oli sitten 70dollarin arvoinen käärme (uusi näyttö ja viikko ilman omaa konetta). Ensi kerralla otan pureman vastaan. Tai väistän oikealle, päin seinää. Tosin nyt on yöpöytä koneelle, eli muovinen kantolaatikko ylösalaisin. Mulla ku on tuota silmää sisustukselle :P Tosin nyt koen suhteeni tähän pikkuseen windows-koneeseen syventyneen kun jouduin miettimään sille mahdollisia vaihtoehtoja. Taidan palkita pikkukaverin lisämuistilla (lisäaivoilla) heti kun ehdin :)

Hitchcockin linnut piirittämässä autoa Walmartin parkkipaikalla

Toisella viikolla alkoi kurssit. Ennen koneen hajoamista ehdin vähän aukaista ahdinkoani kurssien suhteen seuraavasti:
Lisäyksenä edelliseen postaukseeni. En ehkä olekaan enää varma hakisinko sittenkään maisterina. Keskusteluni professorini kanssa päättyi hämmentävään rahoituspulmaan, eli rahoitukseni, kuka hitto minusta ikinä jotain maksaakin, kattaa vain maisterikurssit. Maistereissa on vain niin pieni kurssivalikoima tälle keväälle, että nyt minulla on 3 kurssia, ja ei yhtään valinnanvaraa niiden suhteen. Yhdestä en ole edes varma tykkäänkö siitä (psykodynaaminen kurssi) ja toinen (positiivinen psykologia) piti raapia kasaan keinotekoisesti. Olisinhan voinut toki käydä jotain tutkimusmenetelmäkursseja. Mutta siis… Hell No! Toisekseen, tällä hetkellä tilanne on se, etten saa käydä edes noita liikuntakursseja, ne kun on virallisesti kandeja. Maisterien ei selvästikään haluta tekevän mitään hauskaa, eikä ylipäänsäkään mitään muuta kuin opiskella omaa pääainettaan. Arvostan kyllä professoriani sillä hän on nähnyt kovasti vaivaa löytääkseen porsaanreikiä minulle ja hän onnistunee kääntämään yhden kandipsykan lisävaatimuksilla maisteriksi, jotta voin sen käydä. Olen silti todella harmissani kun kauan odottamani kurssit eivät toteudukaan ja ehdin jo niin innostua tuosta kalliokiipeilystä. Voisin todeta, että motivaationi opiskella niitäkään kursseja jotka halusin ottaa, on tällä hetkellä erittäin matala. Jaksoin hyvin kaikki vaikeudet tähän asti, mutta koska tämä ei näytä päättyvän hyvin, en jaksa enää pysyä pirteänä asian suhteen.  Kaiken kukkuraksi psykodynaaminen kurssi on jossain Jumalan selän takana, joten motivaatio mennä sinne on todellakin hukassa. Puolitoista tuntia kahdessa eri bussissa Freudin perässä…

Teksassisakin sataa vettä

Toinen viikko ei ollut ensimmäistä helpompi byrokratian merkeissä. Ja jatkoksi sanon vielä, että niin ironista kuin se onkin sain potkut tuolta Positiivisen psykan kurssilta. Opettaja ei halunnut kurssilleen erillisin vaatimuksin opiskelevaa maisteria. Täällä kun se on niin tarkkaa kuka on mitäkin. Positiivisen psykan ope ei ollut nyt ihan messissä. Pitkällisen väännön jälkeen pääsin toiselle kurssille, jossa oli tosi mukava ope ja otti minut vastaan lämpimästi ja ihmetteli edellisen nihkeää asennetta, kuten teki koko laitoksen väki. Kiitos kuitenkin tämän kaiken väännön jäin mukavasti jälkeen kaikissa kursseissani lukemisten suhteen. Kirjat sain kuitenkin lainaan psykakavereilta, mikä oli oikein hieno juttu. Ajattelin palata vähän myöhemmin sepostamaan mitä opiskelu täällä oikein mulle tarkottaa.

Paikallinen psykan laitos, eli Science Building 

Pihalla luikertelee suihkulähde. Ja rahaa riittää.

Laitos sisältä. Vähän ku hotellin aula.

Toisella viikolla yritettiin tutustua Wacon viihdetarjontaan. Kaupunki on kohtalaisen kuollut siinä mielessä. Nytkin, kolmannelta viikolta käsin kirjotellessa kovin meno on löytynyt karaoke-illasta. Ihmiset kyllä tanssii siellä, mutta puitteet on karut. Yökerhoja ei ole, paitsi yksi jossa oli lähinnä mustia ihmsiä ja sen sheikkauksen sekaan vaatii jo vähän rohkeutta että uskaltaa mennä. Pubeja on kyllä mukavasti, mutta kaikki on kaukana Downtown-alueella. Drinkit on kyllä halpoja, parilla dollarilla saa varsin alkoholin makuisen luomuksen. Siidereitä on yksi maku ja sekin yleensä baarista loppu. Jänniä drinksuja kyllä sitten löytyy, esim iso Fish Bowl, kultakalamaljan kokoinen sininen juoma.