keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Hellou!

(kirjoitettu 2.1 ilman nettiyhteyttä)
Tästä lähtee siis käyntiin vaihtoblogini. Kohteena on siis Yhdysvallat, Teksas ja tarkemmin määriteltynä Waco, Dallasista vähän päälle tunnin verran etelään. Yliopiston nimi on Baylor, yksityinen baptistinen yliopisto, joka on kuulemma todella tasokaskin vielä. Keskelle ”villiä länttä” siis mennään, vaikka ei tietääkseni ihan niin arolle kuin mitä tulee Teksasista mieleen.

jouluna mummolassa, Kuusamossa
Oli tarkoitus aloittaa tämä kirjoittaminen jo aikaisemmin ja kattaa ne ”tylsät” osiot eli yliopiston vaatimat ”kuinka autat seuraavaa lähtijää”-päläpälät. Mutta sittenpä se jäi ja tässä olen nyt sitten matkalla, odottelen Dallasin lentoa Lontoon kentällä. Joka puolella on hirveä ryysis kiitos maanantain ja uuden vuoden. Omakin lento on myöhässä ja Helsingin päässä ehti vähän ressin pukata kun ihmisiä oli huomattavasti odotettua enemmän ja sen vuoksi siis hirveät jonot.
Joulu-Pottu, oma vauveli!

Vaihtoni on tarkoitus kestää 5kk, koulu alkaisi huomenna, mikäli sinne nyt sitten ehtii. Lopputentit on 10.5 ja sen jälkeen lähtisi sitten reissailemaan pitkin ja poikin maata. Waco on sellainen amerikkalaisittain pieni kaupunki, joka on kooltaan kai Jyväskylää vastaava (200 000). Rähjäinen, sanoivat, odottelen siis näkeväni Posion Esson kaltaista arkkitehtuuria. Kampus on nättiä ja isolla rahalla roiskittua, ja kun siellä on kaikki elämisen edellytykset niin suurimmaksi osaksi varmaan tuleekin vietettyä siellä aikaa. Ostoskeskukset yms ovat sitten autokyydin päässä.

pakatessa roiskuu
Tällä hetkellä ja oikeastaan koko aikana ei mikään erityisempi paniikki ole ollut, tai no vielähän tässä ehtii, tietysti. Koko vaihto on ollut tiedossa jo yli vuoden ajan, joten on tätä ehtinyt jo mielikuvaharjoitella. Toisekseen ei tunnu siltä, että on menossa minnekään tyystin outoon paikkaan kun on ehtinyt kuulla siitä jo vaikka kuinka. Eikä vähiten sen takia kun keväällä pistin viestiä paikalliselle tytölle Facebookissa, joka oli matkalla Jyväskylään vaihtoon, ja me on sitten oltu koko ajan yhteyksissä. Että terveisiä vaan Amandalle ja Google Translatelle ;) Yhdet jenkkilettu/saunaillat ehdittiin pitää ja muutoin on sitten apua heitetty puolin ja toisin. Piti antaa Amandalle mummon tekemät Lapin villasukat ja sama ilo on luvassa myös Amandan äidille, joka aikoo kuulemma hukuttaa omat tyttären kaipuunsa minuun. No mikäs siinä, ja kiva nähdä aitoa amerikkalaista meininkiä J

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti