Täydellisen karkin metsästystä

Ne jotka minut tuntee, tietää että minä en karkkipussiin sylje (ehe ehe…). Tänne tullessani toin mukanani 2 pussia turkkareita, haribosalmiakkipussin,  salmiakkiaakkospussin, Fazerin salmiakkiruuturasian, 2 Fazer salmiakkisuklaalevyä, Fazerin sinisen, Marabou Daimlevyn ja Marabou Salmiakkisuklaalevyn ja 3 Pirkka Minttusuklaalevyä. Edelleen ne, jotka minut tuntevat ovat tässä kohtaa vähän ”täh?!” että kaikista maailman asioista raahasin sitten Pirkkasuklaata mukanani. Kuten me kaikki tiedämme, ei ole Pirkkasuklaan voittanutta, joten en vain kestänyt ajatusta olla kuivilla siitä puolta vuotta. Äiti, lähetä lisää Pirkkaa, koska olen syönyt jo puolet!

Yksi keino hallita karkin syömistahtia: etäisyys:

Etäisyys vakkarisohvaltani huoneeseeni, sängyn ja vaatekaapin kulmalle.

Etäisyys pitkän vaatehuoneen toiseen päähän.

Perillä aarrekätköllä!

Ylläolevien kuvien strategiassa on kyse sentään henkiinjäämistaistosta! Tai kai siitä salmiakittomuudesta henkiin jää, mutta tohtiiko tuota riskeerata?

Tosipuheessa Pirkat tuli mukaan sukulaisilta ns puoliväkisin, ei kuulu minttu omiin suosikkeihini, eikä Pirkkakaan sen koommin. Mutta! Niille on ollut paikkansa, sillä olen niitä syömällä onnistunut hallitsemaan muiden karkkien kaipuutani ja täten pidentänyt salmiakkivarastoni kestoa. Suorastaan nerokasta! Tästä huolimatta Marabou Salmiakki on mennyttä, Daim on puolillaan, turkkareita on enää puolikas pussi ja salmiakkiaakkosillakaan ei voi enää ilmaista itseään. Tilanne oli otettava haltuun. Eli lähdin paikallisille karkkiapajille.

Jenkkikarkit saattaa olla pelkkä kupla

Paikallinen poika vei minut ostoksille, heräsin sitä varten kahdeksalta ja kämppikset oli ihan ihmeissään kun olen yleensä viimeisenä ylhäällä. "Well, that's devotion!" totesi yksi kuultuaan minne olin lähtenyt. Kaupassa otin sekä ostosseuran että kämppisteni suosituksen mukaisia karkkeja. Hyllystä löytyy myös tuttuja tuotteita, kuten Mars, Snickers, M&M, Twix, Haribo ja jotain pienempiä valmistajia. Knoppitietona, Waco tuottaa 80% maailman Marseista ja Snickerseista. Ja Dr Pepper limsa on myös täältä. Olen siis palannut oleellisen alkulähteille. Not… Koko kaupasta löytyi vain yksi pussi lakritsia ja vähän harmittaa kun en sitä ottanut testiin. Koko läjä maksoi muuten noin 8e, ei paha.

Karkkireissulla napattu kampusorava. Ei ole tupsukorvia ja pörhöhäntää.

Ajattelin hetken leikkiä karkkibloggaajaa ja dokumentoida matkaani kohti ultimaattista elämystä. Ensinnäkin, en odota tältä hirveästi mitään. Jenkkien karkkihammas on pienempi kuin suomalaisten (jes, voitetaan ne jossain asiassa!) joten hyllyt ei varsinaisesti notku tavaraa. Ei ne nyt ihan pienetkään ole mutta lähinnä suklaata ja hedelmäkarkkeja kumisessa tai kovassa muodossa, joskus kirpeällä kuorella varustettuna. Elämässä on salmiakin mentävä aukko, eikä lakritsikaan edes yritä peittää sitä. Amerikkalaiset ei tykkää edes lakritsista. Toisekseen maistoin pari päivää sitten kämppisten suklaata ja sen sivumaku kurkun perällä muistutti oksennuksen jälkeistä happohyökkäystä. Ihan makoisaa siis…

Ensimmäisenä testiin lähti Reese’s, huonekämppiksen suositus. Peanut butteria eli maapähkinävoita ja suklaata paperikupissa. Ei paha, mutta maku on vähän valju ja kuiva, niin kuin aina tuon pähkinävoin kanssa. Koitan elää sillä periaatteella, että syön vain niitä herkkuja mistä oikeasti pidän, sillä lihomisen pitää sentään edes tuntua syntisen nautinnolliselta. Yksi palanen oli aika iso ja vaikka se parani loppua kohden en ehkä jaksa näitä kovin montaa. Lahjoitan siis kämppikselle. Vaikkakin totuushan on myös se, että siinä vaiheessa kun talosta karkit loppuu syön vaikka kuivia keksejä kun pahimmat vieroitusoireet iskee.

Pysyttelin suklaalinjalla ja kokeilin Lindtia. Näitä on tietääkseni myös Suomessa mutta en ole tähän pussiin törmännyt. Mutta jos valmistaja suomalaisille kelpaa niin nyt pitäs olla herkkua luvassa. Maitosuklaatryffeli ei kyllä sinänsä kuulosta herkulliselta, olin ihan ostavinani karamellisuklaata… Miten sitä makua nyt kuvailisi. Pehmeä pallo, hieman kahvin vivahdusta, aika makea ja joku teollinen maku niin kuin karkissa aina. Ei paha, mutta en ehkä tähänkään koukkuun jää.

Seuraavaksi Hershey’s Symphony. Vähän pelottaa, koska se oksu-suklaa saattoi olla saman valmistajan. Creamy Milk Chocolate, lupailee tämä paketti. Karkki suuhun ja Oh MY! Nyt kyllä, nyt kyllä napsahti jossakin… Tunnistan sen hyvän suklaan jostain tuolta makusfääreistä, kermankin, ja haluaisin tutustua siihen lähemmin, mutta samaan aikaan maistan jotain mikä tuntuu ihan lehmän märehtimältä lisäravinnepelletiltä. Pakko ottaa toinen, ei tästä muuten saa selkeyttä! Pelletti iskee heti kurkun perälle, mutta nyt maistan enemmän sitä itse suklaata. Ei enää ihan niin pahaa. Kuolivat vissiin, reppanat makunystyrät, tuosta ensimmäisestä. Todella kummallinen maku”elämys”, mutta saatan syödä vielä kolmannenkin asian varmistamiseksi…

Tähän kohtaan random biisoni

Seuraavaksi lähden rohkealle kirpeyslinjalle eli Warheads, superkirpeä kova hedelmäkarkki. Tästä oli myös suihkepulloversio (oi kyllä…). Joku laki määrittää täällä elintarvikkeiden oltava selkeästi merkitty jos niissä on keinotekoisia värejä tai makuja. Tekee tosi houkuttelevaksi kun joka tuotteessa lukee jättikirjaimin ARTIFICIALLY FLAVORED. Omenamehussa luki tämän lisäksi myös että NO JUICE. No sehän on hyvää sitten se. Mutta siis, karkkia. Oletin pinnalla olevan karheata sokeria, mutta se olikin vain pastilli. Ja oh my, kyllä vetää naaman rullalle! Maisterin tutkintoni salmiakista auttaa kuitenkin yli tämän alkujännityksen ja keinotekoisesti värjätty sitruunakarkki häviää taiston eli muuttuu totaalisen valjuksi. Odotan sisuksen tarjoavan jotain hurjaa jauhoa, mutta ei. Ei mitään. Jenkkien kovin ja raakalaismaisin setti ei ole mitään verrattuna perusturkkareihin. Alan ymmärtää miksi niiden syönti on niin suuri järkytys ulkomaisille.

Viimeinen veijari, Starburst, on pehmeitä kumikarkkeja jelly-sisuksella. Eih, ei ei ei ei… Kaikki paitsi sitruunan maku maistuu kirsikalta, mansikka hajuvedeltä. Kirsikka maistuu keinotekoiselta. Dr Pepper on kuin colaa kirsikalla, mutta ei siinä kuulemma ole kirsikkaa kun on olemassa myös Dr Pepper Cherry. Ei, ei näin..

Asiaan mitenkään liittymätön yöllinen Science Building

Taijjampa pysytellä siinä Pirkkasuklaassa… Omituista istua karkkien ympäröimänä ilman sen kummempaa intoa syödä niitä. Yritän vielä tottua joihinkin näistä, mutta Se Oikea on vielä tuolla jossain…

Todiste, että olen saanut myös terveellistä ruokaa!

ps. kävin ostamassa yli 70% tummaa suklaata ja se on tosi hyvää! Terveystuote, nääs :P *krröh*... Lakritsi sen sijaan oli ihan mautonta. 

pps. söin lopulta koko levyn sitä pellettisuklaata, jonnekin se pelletin tuulahdus vain katosi...