"...Sun Suomineitos oon, Kotkasta Kuusamoon...!"

Suomineito kotiutui. Lentokoneesta heti ensimmäinen havainto oli joku kuivahtaneen olonen koivu lentokentällä, mutta koivu mikä koivu! Lentokentällä tyksin ku ihmiset oli niin kivoja, olin vähän pelännyt että suomalaisten jurotus pirteiden jenkkien jälkeen tuntuisi kalskealta. Pistorasiat oli taas pyöreitä, vessanpöntöt kultakalamaljojen sijaan kuin loputtomia kanjoneita ja joka puolella on hiljaista kuin kirjastossa, myös siellä vessassa. Suomalaiset on myös ihanan loogisia, ekaa kertaa koko reissun aikana lentokoneetkin täytettiin ensin peräpäästä alkaen. Kraanavettä saattoi juoda ja perunaa (ynh...) on taas tarjolla joka aterialle.

Kotiinpaluu maistui aika makealta, lentokoneessa en taaskaan nukkunut mutta kylläpä Suomen päässä väsytti kun jäi välistä sekä Jenkkien että Suomen yö ja koko päivä piti valvoa että pääsee heti ihmisten rytmiin kiinni. Lentelin Ouluun ja äiti ja iskä oli siellä vastassa, eli niin kuin moni muukin vaihtari, minäkin kirmasin heti ekaksi äitin helmoihin, eli nokka kohti Kuusamoa.

Äiti ja iskä Baylor Bear paidoissa

Ensin se vaikutti siltä, että voin pyllistää sille kuuluisalle jet laakille, kun eka yö meni varsin loistavasti. Seuraavat yöt ei sitten niin mallikkaasti menneetkään, Kuusamon yötön yö (päivän pituus kesäkuun alussa vaivaiset 22,5h) näytti mahtinsa ja siinä oli melatoniinit vähän hakusessa eli uni tuli 3-4 aikaan yöllä. Mutta on se vaan kaunis, se yötön yö. Ja koko Suomi, niin vehreä ja ne järvet...

Yöllinen näkymä mun huoneesta mummolasta

Oma tietokone, macbookkini, tuntui ihan hervottoman kokoiselta (15") kun ehti tottua miniläppäriin (10"). Oma kissa, Awa tai tuttavallisemmin Pottu, oli myös ihana nähdä, tai sehän se ykkösasia oli mitä kaipasin. Odotin sen olevan tosi vihainen mulle sen hylkäämisestä, ja niinhän se lopulta olikin ja meni pari päivää että se alentui itse tulemaan hakemaan rapsutuksia. Ihan rennostihan tuolla on silti mennyt, ei se näytä kovin traumatisoituneelta.

Kiltisti odotellaan että ukki leikkaa lohta

Pottuki tahtoo vintille. Kuvassa myös kissan kesäruokapöytä,  raksuja, vettä ja Lapin Kultaa.

Mummon kanssa pääsin huristamaan meiän Micralla Käylän Saleen. Elämä Kuusamon syrjäkylillä on aika verkkaista ja pientä, periaatteessa tekemistä on paljonkin mutta kaikki liittyy jollain tapaa luontoon tai kotipiirin hääräilyihin. Rentoa meininkiä, tai sitten niska limassa vääntämistä. Käylä on sivukyläksi viriili, oma kauppa, pankki, koulu, tanssilava, kirkko, vieressä iso luonnonpuisto (Oulanka) ja omat kosket joista lähtee paljon koskenlaskuveneitä.  Nyt lähdin mummolle sitten kuskiksi sinne kauppaan, äiti oli mummolle vakuuttanut että ku on se tyttö siellä ameriikassaki ajanu ni kyllä se nyt Käylään. Mummo vielä varoitteli matkan alussa, että tie on sitten vilkas. Vastaan tuli 2 poroa ja 4 autoa, joista 3 letkassa. Todettiin mummon kanssa, että ruuhkahan siinä oli meneillään. Vaihdoin radiokanavaa Kajaukselta (paikallinen iskelmäkanava) Novalle ja mummo säikähti että nyt minä sen sekoitin, mutta totesi sitten että eiku täältähän tulee hyvää musiikkia ja vähän siinä kulmiani kohottelin kun Apulannan uusin biisi siinä oli alkamassa. Ja nyt muistinkin, että unohdin vaihtaa sen takaisin, nyt saa mummo taas todisteen että sekaisinhan se meni...

Käylän Mahtava Sale

Kaksi unikekoa, mummo ja Pottu

Kaupassa sai ostaa taas omia tuotteita, ja teinpä löytöjäkin eli kevään aikana kauppoihin oli ilmaantunut uutta kreikkalaista jogurttia ja munanvalkuaisia tölkissä. Ja cittarit on ottaneet jenkkituotteita valikoimiinsa, eli eipä tartte sitten olla ilman peanut butteria tai pannareita. Juhannuksena yritin tehdä Jell'o-shotteja, mutta enpäs osannut, nesteeksi jäivät. Ruokakaupassa olin silti ihan pihalla jonkun aikaa, ennen kuin alkoi taas muistaa mitä sitä yleensä syö.

Katsaus jenkkiherkkuihin

Tarvitseeko sanoakaan, mutta aikamoista zombeilua oli siis siinä heti kotiin tullessa. Mutta ihanhan sitä kotiutu kun jo sen Kuusamon pätkän päätteeksi äitin kanssa ehdittiin riitelemään. Se oli odottanut mun paluulta jotain erityistä hienoutta kun taas itse olin odottanut lähinnä sitä että saa vihdoin istua alas ja olla tekemättä mitään eli kaipasin todellakin sitä sohva-aikaa, mutta äiti kaipasi multa enemmän interaktiivisuutta.

Kaverrrriiiiitttt!

Jyväskylän kämpille oli kiva palata, vaikka kestikin pari viikkoa että sain pistettyä vaatteet kaappiin jne. Kaaos seurasi mun perässä muutoin siistiin kämppään. Kaveri oli unohtanut käydä kastelemassa mun kukkia, joista osa sitten kuoli pois. Sen sijaan istutin ruukkuun urhean pikkuisen punasipulin, joka alkoi itää sipulipussissa. Et nythän tässä on jopa puutarha omassa opiskelijayksiössä! Yksiössä, joka hajoilee taas tuttuun tapaan joka suunnasta. Just ku sain ison kauppareissun päätteeksi jääkaapin täyteen se otti ja hajos ollessani poissa pari päivää ja koko sisus pilaantui. Mutta sainpas uuden karheen kaapin tilalle, kannattaa asua yhteisöasunnossa! Ja kavereista puheenollen, ah että niitä on ollu ihana nähdä ja kuulla kaikki kuulumiset!

Juhannuksen naamiaisten ilme. World of Warcraft Night Elf.

Syömisestä tuleekin mieleen se kaikista katkerin seikka. Tämä vaihtokilojen kertyminen. Kaikki manasi julmaa kohtaloa Teksasin uppopaistopöydissä, mutta siitäpä selvisin muutaman kilon laihtumisella ja kuukauden reissun jälkeenkin olin vielä kilon voitolla. Teksasissa tulin napanneeksi teinipeilikuvan itsestäni ja siinä alkoi vatsalihakset jo erottua. Mutta! Ei kukaan sitten varoittanut näistä Suomikiloista! Alkoko ees karkki taas vähän maistua, kaksin käsin vedin suklaata ja salmiakkia ja koukkuun kun taas jäin niin että napsahti niin sehän on maistunut sen jälkeenkin. Nyt yritän tässä saada hommaa taas kuriin, pikku hiljaa. Liikuntarytmiä ei ole nimeksikään ja useammin kuin suunniteltu liikunta onnistuu niin se epäonnistuu sen takia, että tulee jotain yllättäviä kesämenoja tai sosiaalistumisia. Lopputulema on se, että kuukausi Suomessa on lihottanut mua 4 kiloa. 4. vitun. kiloa. Nuf said. Ilmeisesti kroppa luulee, että pitkän huonolla karkilla elämisen jälkeen ei ole mitään takeita tämän laatukarkin saannin tasaisuudesta, joten on turvallisinta varastoida se kaikki mitä nyt saa. Ei ees haittaa että sataa vettä koko kesän, kyllä tää rantahylje pitää ihan mielellään vaatteet päällä :D Ja vähän kylmä tää Suomen kesä Jenkkien jälkeen muutenki, by the way.

Äiti puunaa mökkiä

Paikalliselle tankostudiolle otin jäsenyyden, ja jottei raha menisi hukkaan niin siellä pyrin käymään tasaisesti, mutta kaikki muu on aina vähän hakemista. Nyt on oma tanko myös pystytetty, uusi hieno titaanikultsi on pystyssä ja voeh poijjaat ku se tuntuu kivalta sen Carmen Electran jälkeen! Pyöriiki ja kaikkee! Tankotunneilla on tuntunut hieman hassulta alkuun, kun ihmisillä on pitkät housut jalassa niin pitkään, kunnes niistä on pakko luopua. Jenkeissä kun tottu siihen, että tunneilla muut on bikineissä ja korkkareissa. Oli melkein hävytön olo kun olin sitten Suomessa lyhyissä shortseissa. Sinänsä varsin hassua, kun tuli jopa semmonen olo siis, että pitää peitellä jotain ja hävetä ehkä itsessään jotain. Just ku oli tottunu siihen, että lajiin vaan kuuluu vähäpukeisuus ja se on ihan sama miltä ne jalat näyttää, se on sivuseikka.

Kotijumppastudio

Uutispimento puolelta vuodelta tulee aina välillä esiin, mutta nyt näyttäisi siltä, että olen missannut lähinnä uusimmat idols yms voittajat. Salkkaritkin on digiboksi nauhoittanut kevään ajan (oi kyllä!) ja nyt sitten pikkuhiljaa olen katsellut vähemmäksi niitä rapiaa sataa jaksoa, samalla jotain muutakin tehden ettei ihan lähde järki. Kesän päätin jo aikaa sitten olla työttömänä, rahat on huvenneet mutta ensi kesäksi pitäisi valmistua niin miksipä en nauttisi vapaudestani vielä kun se on mahdollista. Ja kyllä tässä vähän laiskistumaan meinaa päästäkin, ynh vaan sitten kun pitää elokuussa yksi pitkä essee vääntää...

Kesällä voi kuitenkin tehdä kaikkea muutakin kivaa, herättelin itseni mm maalaamaan. Ehdin tässä käydä jo toistamiseen Kuusamossa ja siellä kävin lyhyen akryylikurssin. Ja äitikin sai vastinetta toiveilleen kun en niin väsynyt ollut.

Mutta kyllä suomalaisissa silti semmonen tietty tökeryys selkeesti on. Yksi on se, että kun teksasilainen pyysi anteeksi ohittaessaan sinut usean metrin päästä, suomalainen ei yleensä edes vaivaudu väistämään jos seisoo edessäsi. Kiertelin itse isojen laukkujen kanssa ihmisiä kentillä ja asemilla, kun ne ilmeisesti itse katsovat, että kyllähän tuosta mahtuu, sen sijaan että itse ottaisivat askeleen taaksepäin. Tätä ei koskaan huomaisi jos ei ole Suomesta pois. Hiuksista sain Jenkeissä päivittäin kehuja useamman kerran, koko Suomessa olon aikana niitä on tullut pari kertaa. Ei sillä että pakko olisikaan, mutta suomalainen ei vaan yleensä kehu toista, eikä sen puoleen osaa ottaa kehuja vastaan. Se on oikeastaan tosi ärsyttävää, eihän se itseltä ole pois jos toinen on saanut jotain kivaa, eli itsetuntoa ja toisten olon mukavaksi tekemistä kaipaisin. Toisaalta Suomessa tuntee itsensä nuoreksi, 25v naisen ei vielä ole mikään kiire naimisiin tai lapsia tekemään. Ah, kun ei tunne itseään jo vanhentuneeksi!

Kesäjuhlia

Facebookki lihoi usealla uudella tuttavuudella, joista jossain vaiheessa poistanen ne ihmiset, joiden kanssa en varsinaisesti pyörinyt. Koreankieliset statuspäivitykset esim ei niin hirveästi lämmitä. Osa taas on varsin huvittavia, hämmentävää kun joka päivä tulee uskonnollisia Jumala-ylistyksiä ja rukouspyyntöjä statuksissa ja eilen se yksi homopoika ilmoitti menevänsä nenäleikkaukseen, koska se on vaan niin iso! Eihän tällaisia väripilkkuja vaan voi poistaa!

Tuliaisia itselleni: 30 haalarimerkkiä ja kasa t-paitoja

Tän pitkän ja viivästyneen sepustuksen päätteeksi haluankin sitten hyvästellä blogin ja kiittää kaikkia lukijoita. Blogia oli tosi kiva kirjottaa ja olen jopa hieman harkinnut sellaista vapaa-ajan blogia, jota päivittelisin sillon tällön ihan vaan tän tekstien väkertämisen ilosta. Pelkästään omasta elämästä raportoiminen tuntus jotenkin liian narsistiselta, joten jotain muuta siinä pitäs myös olla. Olen kauhean otettu, kun vaihtoblogit ei yleensä ole kovin suosittuja, mutta omaani luki jopa ihmisiä joita en tunne. Katseluja tulee joka päivä lisää parisenkymmentä, vaikken tätä enää aktiivisesti päivitäkään ja yhteensä niitä ollut jotain viisi ja puolituhatta. Suosituin stoori oli ylivoimaisesti tankotanssipostaus, jota on katseltu kohta 400 kertaa. Seuraavaksi kiinnosti spring break jutut, missä on bikinikuvia ja kolmanneksi strippiklubijuttu. Kyllä ne ihmiset tietää, mikä on hyvää ja mielenkiintosta :D Mutta siis, kiitos kaikille, tämä oli suuri ilo ja blogia tulee vielä ikävä! Siitäkin huolimatta että tän (pitkän)suomipostauksen teko kesti näin kauan...

Mummon kämppä

Hyvää kesää ja onnea tuleville vaihtareille (teille tiedoksi, matkavinkit edellisessä postauksessa) !!

Pottuaki kiinnostaa tää kävelylenkki