Harrastuksia aivoille

Niin, tännehän tultiin opiskelemaan. Miten sitä onkin onnistunut välttelemään melkein kaiken lukemisen vaikka olen ollut kotosalla viimeiset 3 viikonloppua… Kuukausi vierähti ja nyt vasta hajulla, että mitä kaikkea pitää tehdä. Ensinnäkin, kirjat luetaan kappaleittain jokaiselle luennolle, ei vasta kurssin lopussa tenttiin. Tämä on rasittavaa, koko ajan on jotain tekemistä ja välttämättä luennolla et lukemaasi asiaa edes tarvinnut. Välitentissä ja lopputentissä kyllä, mutta itse olen onnekas ja saan nämä suurimmaksi osaksi kotitentteinä. Helpottaa elämää kivasti. Joka kurssille tulee myös esseitä ja joka kurssillani pitää pitää esitelmä.

"opiskelua" vakkarisohvallani kotona. On siinä kone ja kirjat kuvassa!

Kaiken sähläyksen päätteeksi sain kasaan maisterin minimit 3 kurssia (Clinical psychopathology, Relationship based therapies ja Behavioral Medicine). Vieläkin vähän harmittaa kun en niitä liikuntakursseja saanut käydä, mutta kaikkea saa kyllä tehdä ilman kurssejakin. Koulua minulla on vain tiistaisin ja torstaisin, mutta silloin aamusta iltaan. Ja niin turisti kun olen, kuvasin meininkiä jokaiselta kurssiltani, nolotti ihan älyttömästi pyytää saada ottaa valokuvia, mutta kun ilmapiiri on niin ystävällinen niin uskalsin. Kun olin ensin kerännyt 2 viikkoa rohkeutta...

Rakkaani! Näiden lisäksi pitää lukea myös vino pino artikkeleita. Kuvan säästöpossu ei liity tapaukseen.

Clinical psychopathology-kurssilla käydään läpi DSM-IV. Minulla on tuo diagnoosiluokitelma järkäleen kokoisena kirjanakin, kuten näkyy. Vähän kuin kliini 3, käydään läpi diagnooseja mutta enemmän keskustellen. Maisterien kursseilla on vain 7 ihmistä, plus minä, joten keskustelua on enemmän. Osa arvosanasta tulee osallistumisesta keskusteluun, ja kyllä minäkin sitä suuta yritän välillä vähän tuulettaa. Ihmiset ovat kuitenkin niin tuttuja keskenään ja heidän on helpompaa keskustella omalla äidinkielellään, joten varsin hiljainen lopulta olen. Kirjat on paksuja, kuten ylhäältä näkyy, ja jokaiselle luennolle pitäisi tuoda kirjat mukanaan. Olen kapinallinen, en tod raahaa tuota pinoa mukanani, koska tiistaisin pitäisi ottaa koko pino mukaan. Tälle kurssille pitäisi tuoda jokin potilas-case liittyen tiettyyn diagnoosiin. Minulta ei sopivaa löytynyt, kun sen piti olla omalla kohdallani persoonallisuushäiriöstä, joten teen oman esitelmäni Big Bang Theoryn (komedia tv-sarja) Sheldon Cooperista. Kun ei kerta voi tehdä sitä tosissaan niin pidänpä sitten kunnolla hauskaa! Opettajat, professorit, ovat todella mukavia ja tämän kurssin naisopettaja selitti heti ensimmäisellä tunnilla miten hän piti synttärikutsut koiralleen ja miten hänen koiransa ja kissansa (!) ovat molemmat syöneet mielialalääkkeitä. Ja muutama muukin opiskelija tunnusti että koiralla on ollut ahdistus tai muu mielenterveyslääkekuuri. Helpottaa kuulemma käytöksen korjaamista eli uudelleen koulutusta aikuiselle eläimelle. Et sellasta :D Kissa söi ahdistuslääkettä kun se meni sekaisin uuden koiranpennun tulosta taloon.Kaikkien koirat menee myös päiväksi koirien päiväkerhoon, paitsi yhden tytön koira ei ollut "good match" päiväkerhoilemaan. 

High Five professorille! :D

Relationship based therapies-kurssi on toisin sanoen psykodynaamista psykoterapiaa. Eli Freudilla päähän, mutta vähän käytännönläheisemmin ja modernimmin. Tällä kurssilla käytän kimppakyytiä, koska se on kaukana keskustassa psykan laitoksen klinikalla. Sanastollisesti haastava kurssi ja tämän kurssin ryhmä on erittäin puhelias, joten en puhu kuin tauoilla Freudiin liittymättömistä asioista. Tällä kurssilla ajattelin kierrättää edelliselle kurssille laadittua Sheldon Cooperin henkilökuvaa… Maisterit ovat sisään päästessään aina samassa 7 hengen porukassa, joten suhteet ovat lämpimät. Tämän vuoksi heitä ei sinänsä koske yliopiston tiukat säännöt kuten ettei ruokaa tai juomaa saisi tuoda luokkiin. Tällä kurssilla ihmiset istuskelee pöydillä ja napostelee minkä ehtii. Tässä kuvassa yhden maisteriopiskelijan tulkinta luokkaetiketistä psykoterapian opetus-DVD:tä katsellessa:

Behavioral Medicine eli terveyspsykakurssilla opitaan miten mieli toimii suhteessa sairauksiin ja mikä vaikutus mielellä on paranemiseen ja omaan terveyteen. Kyseessä kanditason kurssi, joten luokassa on 30 ihmistä ja keskustelu on vähäisempää ja opetus enemmän powerpointteja. Mukavaa vaihtelua, kun ei tarvitse olla niin silmätikkuna vaan osana massaa. Tällä kurssilla pidetään myös stressipäiväkirjaa, katsotaan stressikirjasta joku tehtävä ja kirjoitetaan siitä. Tähän mennessä olen naputellut perfektionismista ja käytöksestä jonka haluaisin muuttaa. Sen tein karkin syönnistä, ja tämän vuoksi istunkin tässä sohvalla ns kuivilla (recovering sugarholic) eli karkit ovat nyt kaikki siellä vaatehuoneen perällä, myös ne jenkkikarkit. Niiden eteen en kyllä persaustani luultavasti nosta :D Keittiön kaappi on lähempänä, siellä on mun ”terveyssuklaat” eli tummat suklaat. Kokeilin 86% suklaata, tujua on mutta alas menee. Ja palatakseni tuohon kurssiasiaan, tällä kandikurssilla istutaan teeveestä tutuilla pikkupulpeteilla ja kiusallisen lähellä edessä ja takana olevaa opiskelijaa.

Tämä on salassa napattu action otos!

Kirjat pitää itse ostaa mutta maisterius auttoi tässä asiassa, sain kavereilta kirjat lainaan. Stressipäiväkirjan ostin omaksi, se on täynnä hyviä tehtäviä tulevaan terapeutin työkalupakkiini. Ja yhden kirjan, jonka ovh oli 130$ ostin Amazonista pehmeäkantisena vähän sokkona 30$ ja kävi mäihä, sama opushan se.

Psykojen koulutus on ihan erilainen täällä. Kaikki yliopisto alkaa epämääräisellä kandivaiheella, jossa pääainetta saa vaihtaa heti kun alkaa tylsistyttää. Kandiksi valmistuttuaan haetaan maisterikouluun tiettyyn pääaineeseen, jonne ei sitten kaikki pääsekään. Tämä vaihe ei yleensä ole samassa yliopistossa kuin kandivaihe. Kandi kestää 4 vuotta ja maisteri toiset 4. Mutta, sieltäpä ei valmistukaan maistereita, maisteriksi tullaan maisterikoulun puolivälissä, mutta lopussa he ovatkin tohtoreita! PhD! Kandia ei kirjoiteta, eikä gradua, suoraan vaan väikkäriin, jonka pituus on 50-120sivua. Sisään haetaan joko kliiniseen ohjelmaan terapeuttikouluun tai tutkijalinjalle neuroon tai sosiaalipsykalle. Jokaiseen pääsee se 7 ihmistä, ja tämän ryhmän kanssa liikutaan se 4 vuotta. Väikkärin lisäksi terapeuttiopiskelijoita kiusataan pakollisella osallistumisella yliopiston tutkimusprojekteihin ja kovastihan minuakin yritettiin tuputtaa tutkimuksiin. Maisterikoulu on ilmainen sen vuoksi, että tutkimuksesta saadaan rahat. Itse käyn tällä hetkellä 2. ja 3. vuoden kursseja, eli periaatteessa olisin vuoden päässä tohtorin tutkinnosta. Tiedä vaikka gradukin kuittaisi tuon näiden väikkärin.

Jotaki se kovasti selittää...

Itsehän olen valmistumisen kynnyksellä, ja tämän vaihdon arvosanat eivät vaikuta uraani saatikka edes näy tutkintotositteessani. Harjoittelupaikkakin on jo sovittuna (Niuvanniemen sairaala, wuhuu!). JYU:lla ei myöskään kiinnosta miten pärjään. Pyrin ottamaan rennosti mutta oppimaan, ja olenkin oppinut kyllä. Ainoa syy olla täysin ”perseilemättä” kurssejani on laitoksen kiinnostus minua kohtaan ja ihmisten näkemä vaiva kurssieni eteen. Ei sen kaiken säädön jälkeen kehtaa tehdä ihan mahalaskua arvosanojen suhteen… Sen kerran kun sitä olisi itse ihan OK oman perfektionisminsa kanssa…

Ja pienenä hauskana, saan mennä katsomaan jossain vaiheessa kun eräs professori hypnotisoi potilaan. Siistiä :P Ja käyn monesti tuhlailemassa sosiaalipsykalaisten aikaa hillumalla heidän labrassaan. Labraksi kutsutaan myös tylsiä tietsikkahuoneita kera paperipinojen. Ja käytiin muuten katsomassa leffateatterissa Freud-elokuva (A Dangerous Method). Ihmismassaan sekaan ei meinannut mahtua, niin suosittu oli Freud (me ja 6 muuta ihmistä). Intellektuelli draama, josta nauttiminen vaatii ehkä alan innostusta. Freudia esitti Viggo Mortensen, ja etukäteen pelkäsin että psyykehän siinä murenee jos Freudista on tehty hottis, mutta pelko oli onneksi turha. Suomalaismiehiltä olen kuullut määritelmän, että leffa on hyvä, jos siinä näkyy tissit. Tässä näkyi ainakin 3 naisen tissit, yhdet oli kylläkin ammeessa uitetun potilaan, mutta kuitenkin. Eli kai se sitten oli todella tasokas filmi. Sadomasokistista seksiäkin oli (kuuluisa psykologi Jung ja potilaansa Sabina(Keira Knightley)).