San Antonio: Enter Cowgirl!

San Antonio, miljoonakaupunki Teksasin eteläpuolella, teksasilaisen ja meksikolaisen kulttuurin risteymä ja Amerikan Mammani koti. Jaa, että mikä mamma? Tässä ehkä paras vinkki, mitä voin antaa tuleville vaihtareille: selvittäkää löytyykö kahdenvälisen diilin toisia osapuolia eli Baylorista Jyväskylään tulijoita. Nimittäin, jo keväällä 2010 löysin facebookista Amandan, joka tuli syksyllä Jyväskylään. Autoin suomalaisen elämän opettelussa ja hengailtiin muutenkin ja nyt ollessani hänen maailmassaan osat vaihtuivat, tosin Amanda itse on yhä Suomessa. Amandan äiti halusi tavata minut ja kiittää avustani joten tässä nyt kirjoittelen katsellen telkkaria Mamman ja Amandan veljen kanssa ja Amandan pikkukoira nukkuu sukkaani vasten. Annoin Amandalle omia tavaroitani vaihtoni ajaksi ja itse tein oman löytöretkeni Amandan huoneeseen saaden mm ergonomiapetarin.  Ps. koko perhe kuorsaa (kovaa), myös koirat (kovaa!).

mummon Mammalle kutomat sukat - koska Teksasissa on niin kylmä...

Tulin tänne perjantaina bussilla (jotta teksti pysyy lyhyenä kerron tästä omituisesta kulttuurikokemuksesta myöhemmin autoilun yhteydessä) ja Mamma haki minut asemalta. Ajettiin heidän talolle ja aloitettiin valmistautumaan illan naisten iltaan Mamman kirkossa. Mamma oli vastuussa jälkkäristä, joten dippailtiin Teksasin kokoisia mansikoita suklaaseen. Itsekin pääsin esittelemään keittiötaitojani. Mamma poistui hetkeksi ja ihan tosissaan suklaakattila oli hallinnassani ehkä 10 sekuntia ja sytytin keittiöpyyhkeen tuleen (kaasuliesi). En edes tajunnut ensin että kyllä se pyyhe tosissaan on liekeissä, ei jotenkin mahtunut päähän että miten se nyt silleen roihahti ja tultako tuo on. Sitten ymmärsin heittää sen tiskialtaaseen.

Kirkossa käytiin viikonlopun aikana yhteensä 2 kertaa, molemmat kerrat  oli niin käsittämättömiä, että jätän senkin kokemuksen myöhemmäksi kun kerron enemmän näistä uskon asioista. Voin luvata, että meno on aikamoista, mutta olen iloinen kun olen saanut sen nähdä ja että olen itse avoinmielisesti lähtenyt sitä katsomaan ja kulttuuriin tutustumisen merkeissä erittäin avaavia kokemuksia.

Lauantai aloitettiin nukkumalla pitkään, enemmän tai vähemmän pommiin, mutta uloskaan ei kyllä olisi voinut mennä kun yöllä myrskysi tulvaksi asti. Mammakin on yöpöllö, joten valvottiin pitkään ja katsottiin hulluja amerikkalaisia tv-ohjelmia. Amanda oli tenttiin lukemistaan vältellessään naputellut kokonaisen miniuutislehtisen joka sisälsi kaikki hänen lempijuttunsa kaupungissa ja myöhemmin hän loi meille aikataulun koko lauantaipäivälle. Isoveli ja Mamma nauroivat tyttösen tehokkaalle mutta pikkutarkalle kontrolloinnille, kaikella rakkaudella. Huomaa, miten olisi ikävä kotiin, vaikka Suomessa viihtyykin ja haluaisi olla täällä itse näyttämässä mulle paikkoja (ja syömässä).

mamman talo

Aamiaiseksi haettiin drive-in tacot ja lähdettiin cowboy bootseja ostamaan (vinkkinä taas, hyvä ketju aidolle ja kohtuuhintaiselle comboytavaralle: Cavender’s). Bootsit on kalliit, enkä ensin ajatellut sellaisia hommaavani, mutta nähtyäni miten kauniisti ne on kirjailtu aloin miettiä, että kerranko sitä on mahdollisuus sellaiset ostaa. Valintaprojekti oli sitten aikamoinen.

voittajat, ja kärsivällinen myyjä + aiemmin asioineen suomalaisen papin ostamat popot

Uusien bootsien kanssa kopsuteltiin sitten Rodeoon. Rodeo kiertää eteläosavaltioita ollen 3 viikkoa paikoillaan per kaupunki. Rodeo sisältää huvipuiston laitteineen, eläinnäyttelyitä, ruokakojuja, kauppoja ja erinäistä muuta nähtävää ja tietysti itse rodeo-kisat. Skipattiin laitteet, koska halusin käyttää enemmän aikaa siihen cowboy-fiilistelyyn. Ensimmäisenä mentiin katsomaan possukisoja, pikkuporsaat juoksi kehän ympäri ja voittajasta sai lyödä vetoakin. Siinä vieressä pyörähdettiin sitten ”silittelyeläintarhaan” eli päästiin kävelemään maatilaneläinten keskelle ja silittelemään kilejä, possuja ja laamoja/alpakoita yms.

ui ui!

lellipentu-laama/alpakka/mikä lie

Rodeossa yleisen kiertelyn ja cowboy-kulttuurista oppimisen lisäksi iso osa ajasta kului stetsonin hankintaan. Lopulta pitkän kokeilu-urakan päätteeksi löytyi hinta-laatusuhteeltaan loistolöytö, joka vielä muotoiltiin kasvoilleni sopivaksi. *happy happy*

Seuraavaksi ostin sitten laukun, jossa on takana oma tasku pienelle käsiaseelle. True story! Mutta oli kiva kävellä ympäriinsä kaikkien ostosten jälkeen ja liittyä muiden cowboy-ihmisten sekaan. Bootseja käytetään arjessa säällä kuin säällä, mutta Wacossa en ole hirveästi stetsoneita nähnyt. Sitä en kyllä tiedä miten se Suomeen tuodaan, mutta tuodaanpa kuitenkin.

Siitä vähän rapeata pekonia pöytään!

Rodeoshow oli mahtava elämys. Meidän istuinpaikat oli niin korkealla, että tunsin pientä korkeanpaikankammoa. Jutun juju oli muutakin kuin show, cowboyt ja cowgirlit oikeasti kisasi finaalipaikoista kauden päätöskisassa mm lassoamisessa ja sidonnassa, tiimilassoamisessa, hevosen käsittelyn nopeuskisoissa, vikuroivan hevosen selässä pysymisessä ja härän selässä pysyttelyssä. Hurjaa meininkiä. Väliajat täytti pienet kisat, joista hämmentävin oli kun lapset laitettiin juoksevien lampaiden selkään ja siitä ne sitten putosi kovasta vauhdista. Kaikki sai massiiviset pokaalit ja voittaja usean tonnin arvoisen vyönsoljen. Nuorten kisassa jokainen nuori, joka saa kiinni vasikan saa pitää sen ja ideana on kasvattaa vasikka aikuiseksi, myydä se noin 25000 dollarilla ja mennä yliopistoon. Ns lehmästipendi. Sen vielä sanon, että harmikseni ne lihaksikkaat, seksikkäät cowboyt on olleet vähemmistössä suurimman osan ollessa keski-ikäisiä ja turvatyynyllä varustettuja.

rodeopelle

stipendiaatit

Daughtry, illan esiintyjä

Sunnuntaina ensin Krispy Kreme donuts, jossa sai ilmaisia donitseja suoraan tuotantolinjalta ja sitten tietty sunnuntaikirkko. Ja sen jälkeen, koska elämässä pitää olla tasapainoa, pitkään odottamani tankotanssitunti a.k.a stripper class, jonne Mamma minut vei ja päätyi lopulta istumaan reunalle ja seuraamaan puhtaasta uteliaisuudesta. Siinä sitä kaksi maailmaa kohtasi :D Taas kerran, teksti on jo pitkä, joten palaan asiaan.

Donitsit ja Amandan ISOveli

Iltapäivällä tutustuttiin sitten kaupunkiin ja sen kauniiseen River Walkiin eli kaupungin halkaisee pieni joki, jonka reunoille on rakennettu kaunis ravintola- ja kävelykatu. Lilluttiin turistiveneessä joen ympäri ja käytiin syömässä Hard Rock Cafessa. Aloitin New Orleansissa HRC t-paita+haalarimerkkikokoelman, mutta laskin sen toteuttamisen kaikissa suunnittelemissani kaupungeissa tulevan maksamaan noin 300$, joten vähän pitää ehkä miettiä tätä vielä kerran. Maanantaina, kun Mamma meni töihin, menin vielä itsekseni hillumaan kaupungille ennen kuin Mamma vei minut takaisin kotiin. Se itse halusi ajaa sen 3h suuntaansa, vaikka bussiakin olen tarjonnut. Mutta on se vaan ihana ja herttainen ihminen :)