Kommuunista, hyvää päivää!

Nyt kun takana on kuusi viikkoa voisi olla aika esitellä asuntoni. Asustelen siis 3 jenkkitytön kanssa Arbors asunnoissa. Kyseessä ei ole asuntola, koska niissä jokaisella on vain jaettu huone toisen kanssa ja vessat ja keittiöt löytyisi käytävältä. Meillä on oma asunto, oma keittiö ja kaksi vessaa. Asunnon olisi voinut hakea myös vapailta markkinoilta saadakseen vapautta ja yksityisyyttä eli oman huoneen. Nyt yksi tytöistä on samassa huoneessa kanssani. Kampusasunnoissa on vieraille vierailuajat ja alkoholia ei saa olla asunnossa, ei vaikka olisit täysi-ikäinen.

yläkertaan tieni vie

Huolettihan se alkuun, että mitä tästä oikein tulee, 25v olen ja aina asunut miten itse tykkään ja nyt olisi sitten ventovieraita ja peräti samassa huoneessa. Halusin kuitenkin kokea tämän puolen jenkkikulttuurista ja onneksi ei tarvinnut katua. Kämppikseni ovat ihania ja me tullaan toimeen tosi hyvin. He ovat kavereita jo ennen kuin muuttivat yhteen, jokainen eri puolelta maata. Olin onnekas, koska osalla vaihtarikavereistani on ollut todellisia vaikeuksia kämppisten kanssa joko melun, jatkuvien vieraiden tai siivottumuuden takia. Kämppisten kanssa jaetaan kaikki tavarat ja ostetaan yhdessä ruokaa, joskus kokkaillaan ja muutoin hengataan ja siivouksessa en meinaa pysyä perässä tehdäkseni oman osuuteni.

näkymä ulko-ovelta

Näkymä omasta ikkunasta

Kämppikseni ovat 19- 20-vuotiaita, ja välillä se ikäero näkyy. He ovat iloisia ja energisiä amerikkalaisia, ja yhtäkkiä kimppaopiskelun saattaa katkaista jonkun naurukohtaus tai he saattavat puhua toisilleen hassuilla vauvaäänillä ja pojista puhutaan söpöllä vielä hieman kokemattomalla tavalla. Ikäeron tuntu tasoittuu kuitenkin sillä, että olen itse rento mieleltäni ja hassuttelen välillä ja vaikutan varsin vajaamieliseltä joutuessani kysymään miten joku purkki avataan tai miten jotain laitetta käytetään ja missä on mitäkin ja kulttuurikysymyksiä ne mulle myös aukoo. Ja niillä on autot. Kaiken tämän matikan päätteeksi toteaisin olevani ehkä 2-3 vuotta heitä kypsempi, en viisi :D

2 kämppistä piti sleep overit olkkarissa yksi yö

Samantha ja Sydney

Kämppisten kavereita näkyy myös aika-ajoin, he kutsuvat piiriään lämpimästi perheeksi ja se vaikuttaa kyllä juuri siltä. Yksi kämppis, joka nukkuu toisessa huoneessa, näkee öisin painajaisia, joiden ohessa se puhuu tai huutaa. Yksi yö kuulin ensin puheäänisen ”oh my God!” ja melko pian sen perään kovaäänisen kirkunan ”OH MY GOOOOOODD!” Ja siihen toisen kämppiksen jämptin tokaisun ”Lindsey, SHUT up!” Hauskinta siinä on se, että ne unet liittyy usein jollain tapaa kattotuulettimeen. ”Yeah, in my sleep I’ve got a thing for the ceiling fan…” :D

Kuvajournalismina kierros asuntoon:

mun sänky/vaateteline. Peittona lakana jonka päällä viltti.

Huonekämppiksen puolikas

oma, huom ankkaverho

toisten kämppisten huone

keittiön jättimäinen uuni, jossa hyttysrengasta muistuttavat liedet. Lämmönsäätö tapahtuu kätevästi kurkottamalla kaiken höyryn ylitse takana oleviin namiskoihin.

keittiö, jossa selkeästi tyhjä kolo astiakaappia varten

Arborsissa asuu myös muita vaihtareita, joista eniten pyörin jo aiemmin mainitun saksalaisen Julian kanssa. Myös kiinalainen Shirley asuu naapurissa. Kämpät on tosi vanhoja ja ongelmia on joka paikassa. Katosta tulee vettä, kosteusvaurioita on takuulla ja vesikalusteet on miten sattuu. Baylorin tuntien lähiaikoina purettavissa.

seinät koristetaan oman koulun joukkueilla

Arborsissa asuu myös amerikkalainen Josh ja venäläinen Artem. Josh on jännä tapaus. Viime syksyn se oli Venäjällä vaihdossa, jostain mystisestä syystä sekä kauhistui mutta myös rakastui maahan ja aikoo hullu joskus muuttaa sinne. Josh oli se poika, joka vei minut karkkiostoksille aamu yhdeksältä kera venäläistytön. Jonkinlaista suomi-uteliaisuutta ja suomi-intoa, kun se ei koskaan päässyt käymään meidän maan puolella vaihtonsa aikana mutta ehkä ensi kesänä, se retku kun pääsee joka kesä Baylorin kustantamana Venäjälle. Me tullaan tosi hyvin juttuun mutta meillä on tuskin mitään yhteistä. Asia kuin asia mistä puhutaan niin jompikumpi aina tykkää ja toinen inhoaa. Esim kun syötiin hampparit koululla, Josh ottaa pelkän pihvin sinne sisään ja minä tukin omani täyteen vihanneksia. ”I don’t eat veggies! Never! Even in McDonald’s I ask them to not put any on my burger!” Hienoa silti, miten se ei ainakaan toistaiseksi haittaa kaveerausta vaan ollaan ihan mielenrauhassa erimielisyyksien kanssa. Tässä julkaisen piruuttani kuvasarjan, jossa poika leikkaa elämänsä ensimmäistä(!) kertaa vihanneksia tehdessään (pakotettuna) mulle sämpylää (yleensä keittiössä käytössä pelkkä mikro, veitsi ja leikkuulauta on harvinaisuuksia jo sinänsä). Työn touhussa kuultua jupinaa: ”Ewwwww, they smell so gross, they feel so slimy!” “What is this, is this a tomato? Is this pepper?” ”How do you cut that?” ”I can’t believe you eat these, you’re so gross!” :D

"I'm so not smiling at you!"

Arborsissa olisi oma uima-allas, mutta näyttäisi pahasti jäävän naapuritalojen remontin alle, että eipä taida siihen päästä lillumaan. Klubitalolla on lautapelejä, jos haluaa mennä hengailemaan ja sinne tulee myös kaikki posti monien muiden asuntoloiden hakiessa postinsa kampukselta. Naapurissa asuu myös kiltti jenkkipoika, jolla on asuntolavastaavan pesti. Hän auttoi minua kun sain kämppikseltäni luvan käyttää hänen pyöräänsä (joka on ehkä maailman epävakain laite) ja yhdessä säädettiin se ajokuntoon. Hiljaittain sain myös kutsun Arborsin raamattupiiriin. Heillä on kuulemma ruokaakin tarjolla, ilmeisesti baptistit eivät kokoonnu ilman ruokaa. Kokemus olisi jännä, mutta miten sen nyt selittäisi että enpä ole oikeen tuota raamattua hirveästi elämäni aikana availlut. Pitäsköhän valita joku lemppari lainaus valmiiksi, jos seuraavaan kertaan menisin. Jos oikeen hurjaksi heittäytys!