Punainen maan matonen

Nyt täytyy todeta, että kun päästin tämän kirjoittelun viime viikon osalta vähän pitkäksi, niin en kyllä edes muista että mistä piti kirjoittaa. Kehitin uuden jännittävän riippuvuuden, eli totaalisesti ihastunuin nettishoppailuun, nopeaan toimitukseen ja laajaan valikoimaan sekä huokeampiin hintoihin. Vaikkakin yllätyksekseni kaikki asiat eivät olekaan halvempia kuin Suomessa. 

Yksi viikon jännä pala oli hiusten värjäys. Väri on kampaajien käyttämä, ilman ohjeita tullut ns superväri (Elumen) jossa on runsaasti pigmenttiä ja keston pitäisi olla täysin omaa luokkaansa, mikä on punaisen värin ylläpidon kannalta erittäin toivottavaa. Apuna tämän ihmeellisen värin kanssa minulla oli online-parturi rapakon takaa, eli parturikaveri Skypessä. Ja kuten jokainen kotiparturi valmistautuu suoritukseen ammattilaisen ottein, oli minullakin kätöset nätisti suojattuna – Walmartin kauppakassiin.

Terveisiä iloiselle ammattilaiselle!

Kokemus oli sinänsä jännä, väri levittyi kuin vesi, helppoa kuin heinän teko, se ei haissut (pitäisi olla superystävällinen hiuksille ionitekniikan ansiosta) ja puolen tunnin päästä pesulle, jossa vielä kiinnikeaine ns hoitoaineena. Suihkuhan näytti kuin Psykossa, punaista väriä roiskui kattoon asti. Lopulta touhu muuttui urheilusuoritukseksi, koska väriä valui vielä vartin päästäkin. Pakko oli vaan lopettaa, kunto loppui siihen heilutteluun ja kuumassa ja kosteassa äheltämiseen. Nyt viikkoa myöhemmin vieläkin pesussa lähtee punaista väriä. Mutta oli se sen arvoista, lopputuloksessa oli ”sitä jotakin”. Huolimatta siitä, että vielä viikon päästäkin on päänahassa punaisia länttejä ja pari päivää kuljin punaista niskassa ja jakaus tuntui vähän aikaa purppuraiselta. Mietin että onkohan tämä liikaa paikallisväestölle, kun pariin päivään en kuullut juurikaan mainintaa uudesta väristä. Liikuntakeskuksen talkkari kyllä vinkkasi silmää, että kai sekin on jotain. Nyt on taas värin vähän rauhoituttua tullut kehuja ns normaaliin tahtiin.

valossa

varjossa

Kämppisten kanssa käytiin ostoksilla. Wacosta löytyi jännä pikkusten putiikkien rypelmä, eli iso tila jossa paljon pieniä putiikkeja. Vaikka mitä jännää olisi löytynyt, mutta mukaan tarttui lasten kivääripyssy, jonka päässä on puukorkki, joka sanoo tosi hauskan PLOP! kun aseen "laukaisee". Patu (kyllä, minä nimesin sen...) esiintynee joskus villimmässä kuvassa, nyt vain kera ex-tempore köyhän ritarin, jotta kämppikset ei heitä leipää roskiin.

Texasilaisia huoneentauluja:

Hitto ku ei osaa päättää minkä näistä risteistä ottaisi...

Hyppään sitten viikon highlight:iin, eli osallistuttiin Julian kanssa luolastoretkelle Austiniin. 

Edellisen päivän mailissa mainittiin että ottakaa vaatteet, jotka saa likaantua, mutta koskaan ei voi tietää näistä jenkeistä onko vastassa oikeasti mitään jännää. Ei voi tietää, jos kyseessä on vain pyyntö olla vaatimatta korvausta merkkifarkkuihin tulleesta tahrasta. Eli vähän niin kuin odotettiin sellasta sisään käveltävää isoa luolaa, jossa on turistireitit. Pukeuduin kuitenkin varuiksi huonompaan kerrastoon, vaikka ei se nyt niin huono ole kun ei tullut raahattua Suomesta mitään surkeata kamaa. Paitsi kengät on mallia roskiin lentävät talvikengät.

Vastassa oli sitten ensimmäiseksi tällainen reikä:

Että hitusen hämärän oloinen setti. Sitten eikun kypärät päähän ja polvi- ja kyynärpääsuojukset päälle ja sisälle mentiin. Heti alkuunsa kävi selväksi, että nyt saattaa kyllä vähän hiekkaa/mutaa/kiviä tarttua mukaan vaatteissa. Alkututustumisen (ja jenkit ihan oikeasti muistaa ryhmäläisten nimet, ihan hävettää kun en itse kykene samaan ja aina ajattelen että mitä sitä turhaan, eihän näitä ihmisiä näe ku tämän päivän) ja alkurukouksen jälkeen sitten jonossa mentiin otsalamppujen valossa.

mahtuu mahtuu!

Koko reissu yllätti minut täysin olemalla paljon enemmän extreme kuin osasin toivoa. Ryömittiin pilkkopimeässä otsalampun valossa mahallaan pikkiriikkisistä koloista, kiivettiin lohkareiden ylitse ja kivien seassa. Yksi kohta luolastosta oli nimeltään synnytyskanava ja isojen miesten kohdalla se siltä kyllä näytti ja kuulostikin. Harteikkailta miehiltä kesti 10min per ukko ähkiä itsensä läpi ja kuulemma hengitys tapahtui klaustrofobisesti puolella keuhkolla. Neuvottiin myös ottamaan kypärät pois sitä koloa varten, koska paniikki iskee äkkiä ja tehokkaasti jos alkaa tuntua että pää jää jumiin. Takaisin tultaessa pari miestä eksyi muusta ryhmästä ja alkoi ihan tosissaan tuntua että tämä on ihan oikea paikka nyt, kun ryhmän johtaja lähti pelastusretkelle ja ohjeena oli jatkaa suuntaan X kohti pintaa jos ei kuulu takaisin puolessa tunnissa.

suuri huone otsalamppujen valossa

ylläoleva salamassa

mies kolossa!

vähän tuli hiki

4h reissu, luonnollisesti ilman vessataukoja ryömien ja kontaten ja koko ajan oli todella kuuma. Matkaa kertyi ehkä 400m, ei mikään maraton mutta noissa oloissa ihan nokko (vähän kuusamoa tähän väliin, tämä tarkoittaa että tarpeeksi). Ylpeys ja omien rajojen rikkominen ja laatikon reunojen totaalirevittely tuntui hyvältä. En ole ahtaiden paikkojen ystävä.

siellä se mato luikertelee

Sama paikka kuin ylhäällä, mutta ilman salamaa

Kotiin päästyä aivot ei sammuneet ilmeisesti koko yönä, aamulla väsytti enemmän kuin nukkumaan mentäessä ja diagnosoin seuraavan päivän jälkeisen olotilan post-cave-depressioniksi, eli luolan jälkeiseksi masennukseksi, jonka oireet muistuttivat hyvin pitkälti krapulaa.

urheat ryömijät, jo vähän siistiyneenä itseasiassa

Loppuun hämmentynyt huomautus, kun löysin blogini tiedoista tilastoa siitä, millä Google-hakusanoilla blogiini on löydetty. Eniten tietty etsimällä Skyie nickilläni tai Skyie oma blogi, mutta tilastoa dominoi myös erinäiset karkit kuten warheads ja marabou sekä punainen hiusväri. Näiden lisäksi suosituissa sanoissa on blogiini löydetty myös hakusanalla sadomasokismi. Siis…. Siitähän minä kirjoittelen päivät pitkät, kokemuksen syvällä rintaäänellä. Hyvät lukijat, olette saapuneet asian ytimeen!

Loppuun vähän kuvia sadomasokistisista orgioista (hakusana; sadomasokistinen orgia):