Körö körö kirk- - Atlantaan!

Niinhän sitten kävi, että ehdin olla kotona puolitoista päivää, kunnes seuraava seikkailu taas kutsui. Tulin siis tiistaina ja kärsin väsymyksestä vielä torstainakin, jolloin hyppäsin bussiin kohti Atlantaa. Seuraava teksti on kirjoitettu su-ma välisenä yönä bussissa.

Sähköpostiin tuli viesti, että 100 dollarilla olisi tarjolla viikonloppu Atlantassa kannustamassa koulun korisjoukkuetta ja hintaan kuuluu bussit ja hotellit ja pelkästään peliliput maksaisi jo sen satasen. En osannut päättää osallistunko vai enkö joten annoin kohtalon päättää ja menin lipputiskille ja koska niitä oli pari jäljellä annoin mennä. En tuntenut ketään, joka olisi menossa, ja tällä hetkellä istun kotimatkalla muutamaa Baylor-teinikaveria rikkaampana. Bussilla kestää 16h ajella Wacosta Atlantaan, joten kaksi yötä on vietetty bussissa, kaksi yötä hotellisssa. Voitettiin eka peli, minkä ansiosta saatiin jäädä pari päivää pitempään seuraamaan myös seuraava peli ja nyt ollaan siis kotimatkalla ja saavutaan maanantaiksi kotiin. Onneksi voitettiin, koska muutoin ei oltaisi saatu ollenkaan käydä kaupungissa vaan oltaisiin tultu aiemmin takaisin. Iso matsi, 24000 ihmistä stadionilla ja oltiin määrällisesti alakynnessä fanikansana. Onneksi jenkit on rauhallisia, jos oltaisiin briteissä niin paketissa tultaisiin kaikki kotiin.

Meidän cheerleaderit ja maskottikarhu

Niiden cheerleaderit ja maskottikissa

Kentucky-faneja

Baylor-faneja

Yrittihän se Baylor olla hyysäävä ja kontrolloiva reissujärjestäjä, mutta lopulta matkan ohjelma ei pitänyt ollenkaan paikkaansa ja onneksi se mureni sallivampaan ja opiskelijoita kuuntelevampaan suuntaan. Atlanta on kaunis kaupunki, tykkään yleensä kaupungista aina kun se on rakennettu ihmisiä, ei autoja ajatellen. Huonekavereista tuli kavereitani, 3 tyttöä ja heidän 2 kaveripoikaansa, joista toinen on homo. Avoimesti. Baylorissa. Ja erittäin stereotyyppinen äänillä ja eleillä, älyttömän hauska ja ulospäin suuntautunut ja kulkee ympäriinsä glitterkengissä ja pikkuisen käsilaukun kanssa. Ei se Baylorin ilmapiiristä tykkää, mutta uskonnollinen se silti on ja kuulemma ei tarvitse pelätä potkuja koulusta, vaikka onkin homo ja tämä poika ei kyllä pystyisi sitä puolta itsestään piilottamaan vaikka henki olis siitä kiinni. Paitsi jos jää kiinni homouden harjoittamisesta eli esim seksistä, saa yhä kenkää. Nämä mun uudet kaverit on ihan eri maata kuin muut tapaamani tyypit, meneviä ja ei-niin-pyhimyksiä eli hienoa nähdä taas eri puoli kolikosta. Hauskoja, mutta niin nuoria ja tavallaan muistuttavat jenkkiteinileffojen hahmoja siinä määrin, että kun mukaudun heidän tapaansa olla tunnen ÄO:ni notkahtavan, mikä on aika hauska kokemus sinänsä, kunnon aivonyrjähdys. Melkein tunsin yhdessä vaiheessa napsahtavan kun osa hermosoluista sammui todeten, että meitä ei tarvita täällä enää. Ja taas loksahti suut auki kun kuulivat ikäni.

"The higher the hair, the closer to Jesus!"

"I'm single and I'm hot, I'm just too picky. And that's that!"

"Oh I can't believe I'm this hot, can you? Of course you can, silly me!"

"There's that bitchy gay guy with the hot chick!"

Jne :D

käsilaukku ja pinkki iPhone :)

Kierreltiin Atlantaa ympäriinsä, Coca-Cola on kotoisin Atlantasta joten sitä saatiin joka paikasta. Käytiin syömässä paikallisessa ikonisessa Varsity-burgerilassa, joka on niin jenkkiä että! Ajettiin yksi pysäkki metrossa, koska nämä nuoret teksasilaiset ei olleet koskaan käyttäneet julkista liikennettä, mikä on mun mielestä ihan ylisöpöä. Sitten mentiin USA:n suurimpaan akvaarioon, jossa oli valashaita ja huipennukseksi löydettiin pieni allas, jossa oli pikkuisia vasarahaita ja sinne työnnettiin käsi ja haita sai koskea kun ne ui ohi. Minä! Koskin! Haita! !! !!!!!!!  Lopuksi ehdittiin vielä tutustumaan CNN-studioin tiloihin, tosin ei otettu maksullista kiertuetta, kuhan muuten pyörittiin ympäri rakennusta. Takaisin hotellilla pinkaisin vielä ostarille pariksi tunniksi, että erittäin oli onnistunut päivä.

Valashai

Maitovalas

Tämän manööverit sai aikaan hirveän ikävän omasta kissasta

Vasarahai-lellittely eläintarha

Metroseikkailu

Ne kyllä sai musta myös ihan oudon kuvan sillä söin melkein koko ajan salaatteja ja kanaruokia ja hedelmäjuttuja. Tuntuu vaan niin pullalta olo kaiken tämän reissauksen päätteeksi, väsyttää ja syönyt mitä sattuu ja vaikka on liikkeellä koko ajan niin lihaksille se ei kohdistu. Kävin kyllä niinä kotipäivinä liikkumassa mutta meni niin mehut lomareissulla, että ei se rauta oikein noussut. Tankoonkaan ole ehtinyt koskea moneen viikkoon, itse asiassa koko maaliskuu on hurahtanut ihan hirveällä vauhdilla ohitse. Koulujutut kasaantuu, mutta toisaalta tämä matkustuskin on minulle tärkeä osa tätä kokemusta. Mitenkähän sitä jaksaa reissata sitten kuukauden koulun jälkeen ku pari viikkoa veti ihan hyytelöksi… Vaikka toisaalta huomaan, että ensinnäkään ei pidä pysähtyä sitä miettimään, toisekseen tämä on vähän niin kuin lenkillä olo, ensin lähtee kivasti, sitten tuntuu että nyt pökrää, kunnes se alkaa sujua. Nyt ei paina tämä bussissa olo yhtään niin paljoin kuin se taannoinen lentokentällä nukkuminen.

Varsity

Atlantan Teksasista poikkeavaa asumisarkkitehtuuria

Mainittakoon loppuun, että en nukkunut bussissa paluumatkalla juuri ollenkaan ja puolivälissä tajusin että se johtuu meille jaetuiden Coca-Colien lipittämisestä. Cokiksessa on kofeiinia ja tämmöselle tottumattomalle se näytti olevan liikaa. Perhana tommosesta pitäs olla varotus purkin kylessä! Ja moisesta vois jenkeissä saada oikeudessa miljoonia vrt eräs nainen sai miljoonia läikytettyään kahvia koska mukin kyljessä ei lukenut että "Varoitus, sisältö on kuumaa!"