Opiskelua syömishäiriöisellä hautausmaalla, lomaa odotellessa

Viimeiseen pariin viikkoon mahtui, ja on yhäkin, paljon testejä, jonka vuoksi olen tuhertanut aikaani paljon kaikenlaiseen muuhun. Kuten päivitin blogin etukansikuvan. Kuva on postikortista, jonka löysin täältä ja se jotenkin kiteyttää niin paljon täkäläistä elämää, että voisin sanoa sen todella vedonneen minuun. Lihava nainen poseeraa itsetietoisena mutta urheasti hatussaan Teksasin lipun päällä. Ja kuten kaikki tietää, isoja ihmisiä täältä löytyy. Alkuperäinen kuvakin oli nätti, mutta jotenkin nyt tuntuu että ulkoasu vastaa huumoriotteellaan ja tökeröllä rohkeudellaan omaa persoonaani. Vaikka onkin lihava nainen kuvassa. Saman kuvan löysin myös jääkaappimagneettina, mikä on kyllä ihan törkeän hieno :D

vanha kuva

Toinen mihin aikaa kulutin opiskelua välttääkseni oli perinteinen siivoaminen. Imurointi asuntolan vanhalla hurisijalla on useamman ihmisen homma, mutta huitaisin koko kämpän itsekseni. Toimistolta sitä imuria hakiessa jouduin jättämään kenkäni sinne panttivangiksi, koska ne pelkäsi että en muuten palauta sitä dinosaurusta. Kämpillä tätä ei uskonut kukaan, ennen kuin ne näki minun hakevan kenkäraasuni sieltä pois.

Teksasiin on tullut kevät, mikä tarkoittaa 20-25 asteen lämpöjä, mutta kasvit alkaa vasta heräillä. Lunta ei tänä talvena tullut kuin kerran sellaisia pieniä sylkipalloja, kun taas vuosi sitten sitä oli ihan oikeasti maassa asti. Ihan mielelläni skippasin sen lumen, on sitä tässä elämässä jo nähty.

Intouduttiin Julian kanssa salille tällä viikolla peräti kahtena päivänä jo aamukahdeksalta ja menin sen jälkeen vielä joogatunnille. Ihana tunne kotiin tullessa, ja koko päivä vielä edessä. Herääminen ei ole niin hauskaa, kun yöunet jää oman kukkumisen takia jonnekin 5-6h. Muina päivinä liikuin sitten ihan ihmisten aikaan, ehkä vähän liikaakin kun kroppa on nyt niin jumissa ja väsynyt. Yksi ilta valloitin keittiön ja kokkasin kämppiksille illallisen. Vähän oli vaikeuksia, mutta kyllä siitä salsakanat tuli kera kvinoan, mikä oli varsin outo tuttavuus, ymmärrettävästi, kämppiksille. Mutta kyllä se upposi.

Mikäs sieltä pilkistää?

"864 million people lack access to safe, clean water" Ja meillä on suihkulähde. Ironiaa?

Viikonlopun vietin ihan kotosalla. Tuli käytyä tutustumassa vähän lähiympäristöön, mm yksi valtava hautausmaa käytiin läpi. Jonkun mielestä ehkä hautausmaalla käyminen huvin vuoksi on kieroa ja sairasta, mutta omasta mielestäni sieltä aina löytyy kulttuuria puhtaimmillaan ja usein ne on hyvin nätisti hoidettuja. Opin paljon uutta Wacosta ja Teksasista, koska olin paikallisen Joshin seurassa. Jos ei ole luuhannut hautausmaalla, ei voi ymmärtää miten paljon sieltä voi oppia. Perhehaudat oli yleisiä, eli suvulle varattu alue, jota koristaa massiivinen patsas. Eläville ihmisille löytyi useita kiviä joko näistä sukuhaudoista tai sitten avioparin kivestä. Jokseenkin häiritsevä ajatus jos oma kivenikin olisi pelkkää kuolinpäivää ja monttubileitä vaille valmis. Hautapaikat maksaa mansikoita, joten vanhemmat aloittaa paikkojen maksamisen hyvissä ajoin, kippaavat sinne itsensä ja testamenttaavat vapaat, jo maksetut paikat jälkipolville. Suomalaiseen hautausmaahan verrattuna suuria patsaita on useita, kivissä on tekstiä ja kuvia koskien vainajaa, mausoleumeja löytyy myös ja sukuhaudat on Suomea suuremmassa mittakaavassa. Osalla ihmisistä on varaa maksaa suurista tunteidenosoituksista, osalla hyvä jos nimi mahtuu kiveen.

Ei ole koolla pilattu

Amme? Ja vauva-amme myös.

Texas Longhorn-fani? Ja vieressä maanviljelijä vaikkei nyt sitä lehmipeltoa erotakaan tässä kuvassa.

Loving mother, daughter and sister. Ja ystävänpäivänpallo. 

Oliko hän golffari? 

Siellä maataan. Aivan siinä vieressä kun ohi kävelee, ja seiniin voi koputella ja esittää kop kop-vitsin.

William oli jalkapallofani ja sotaveteraani, naimisiinmenovuosi mainitaan, samoin uskonto ja kotiosavaltio. Ja kaiken kruunaa vaimon nimi ja syntymävuosi ilman kuolinvuotta. Eli hän on vielä elossa.

Olipa kerran pieni verso. Vanha perinteinen hautakivi 1800-luvulta.

Sitten takaisin elävien maailmaan, Spring Break kolkuttelee jo ovella mutta sitä ennen pitää opiskella ahkerasti, koska Freud-kurssini opella välähti laittaa minun tunnin mittainen esitelmäni heti lomalta paluuta seuraavaan päivään. Mikäs sen rattoisampaa. Koita tässä sitten olla haaveilematta Miamista, Disney Worldista ja Bahamasta ja keskittyä siihen Freudiin. Liikuntapaikatkin on tällä viikolla olleet tupaten täynnä, Spring Break kun tuo sen rantakuntoon-mentaliteetin tänne kauan ennen varsinaista kesäsesonkia. Tällä viikolla oli syömishäiriö-teemaviikko yliopistolla, mikä on vähän omituista kun nimittäin varmistui, että se psykatyttö kuoli sittenkin vakavaan anoreksiaan. Kävin kuuntelemassa esityksen, jossa entinen syömishäiriöinen esitteli miten hän on saavuttanut totaalisen parantumisen oltuaan häiriöinen käytännössä 4-vuotiaasta asti. Tämän ajattelee moni olevan mahdotonta. Luennon jälkeen intouduin ostamaan häneltä kaksi kirjaa ja hän vielä signeerasi ne minulle. Että vähänks oon nyt cool, niinku!

Tätä kirjoittaessa olen kovin väsynyt ja lojuin sängyssä monta tuntia. Aivot ei sammuneet koko yönä ja näin unta vainottuna olemisesta ja kissojen silpomisesta. Että kiitos, Freud, tästäkin stressi-annistasi. Iltapäivän terveyspsykan kurssilla sain takaisin midtermin tulokset ja olin ihan valmistautunut nolostumaan, mutta tulos olikin 97% oikein. Pidän kiinni ajatuksesta, että arvosanoilla ei ole väliä, mutta kyllä se saattaa silti vähän lämmittää kun menen illalla nukkumaan :P Maisterikurssien testituloksia odotellessa... *kuumotus*

Viikon heräteostos, Karate vihannesleikkuri!! Graaarrrgghh!!!