Elämää

Hello life, I’m happy. Just nyt, just näin. Ehkä jopa huomennakin. Tänään on hyvä aamu, eikä siihen ole sen kummempaa syytä, ainakaan en osaa edes syväanalysoida semmoista itsestäni. Yksi syy on kyllä valehtelematta se, että tänään ei tarvitse välttämättä opiskella, mikä on tietysti omiaan piristämään mielialaa. Siihen liittyen eilen oli oikein hieno päivä. Kliinisen psykan tunnilla sain kuulla, että 20 sivun kurssiessee on peruttu! PARTEEEHH!! Se ois ollu ärsyttävän spesifi, oma aiheeni olisi ollut tutkia miksi skitsofreenikot eivät kykene ilmaisemaan tunteita. 20s moisesta, ajattelin mielessäni että kamoon, mä oon suomalainen, mä tartten 2 lausetta ja luettelen ne aivoalueet ja välittäjäaineet jotka siihen osallistuu ja se on siinä, loput tekstistä voin kirjoittaa sitten Teksasin kummallisesta säästä.

Mistä puhuen joka kerta kun astuu ovesta ulos vastassa on ns lehmän hönkäys, eli 25-30 astetta ja hiton kosteeta. Yksi päivä vähän sateli ja Suomessa jos sataa, niin pistetään vaatetta päälle kun yleensä se sade viilentää ikävästi paljaalla iholla. Täällä en tiedä että mitä hittoa pitäisi tehdä kun vaatteet päällä läkähtyy mutta ilman kastuu. Muutoin nautin kyllä lämmöstä, mulle kyllä jankutetaan että elä ny kehtaa vielä valittaa että on kuuma, vastahan tässä kevättä mennään, että kyllä se kohta iskee 40 ja enemmän asteita. Se on tämän suomalaisen sulamispiste, sanon minä, vesi muuttuu höyryksi 100 asteessa, Anu jossain siinä 35 tienoilla. Paikalliset nauraa espanjalaisten siestalle, joka tapahtuu siinä 30 asteen säässä, teksasilainen ei mitään siestoja vietä vaikka lämpöä on 45+. Sisällä asunnoissa ja rakennuksissa on sitten mielestäni maailman tehokkain ilmastointi, lehmän hönkäyksestä jääkaappiin, mikä tekee asuvalinnoista aika haastavia.

Paikalliset pukeutuu mikrosortseihin ja itse ostin kahdet joku aika sitten. Mainittakoon että koen ne erityisen haastaviksi, koska en ole tottunut esittelemään valkoisia bloboreisiä pitkin pitäjiä. Toiset on sporttisortsit ja toiset farkkusortsit ja tässä säässä ne on melkein henkiinjäämisvälineistöä. Kuitenkin minua niin paljon ”isoluisemmat” ihmiset käyttää niitä, että uskalsin sitten sekaan. Otin sen, niin kuin niin monen muunkin asian elämässäni, kehityskohteena, että reidet tiskiin ja itsetunto kohilleen. Ylipäänsä olen viime vuosina huomannut miten monta vuotta multa on menny ihan ohi ollessa epävarma ja ujo ja kituessa (turhaan) ikävässä ruumiinkuvassa. Rantakunnossa ne hylkeetki on, ja tällä yritetään mennä. En silti väitä että se ois ihan kitkatonta. Itsehän olen vakuuttunut, että mulla on sixpack, sillä on vaan semmonen suojapanssari tuossa edessä pitämässä innokkaimmat fanit loitolla :D Ja mitä nerokkain tapa tuoda kaikki nämä jälkkärit Suomeen, ruumiinvarasto saa painaa vapaasti, kunhan matkalaukut on alle 23kg.

Eilen olin Wild West baarissa, dress code cowboy-bootsit, farkkusortsit ja villi länsi tyyppinen paita. Olisin laittanu cowboy-hattuni myös, mutta sanoivat että miehillä vaan. En uskaltanu uida vastarintaan, näin ekalla kerralla. Tanssit oli lavatanssityyppistä kaksin menoa, two steppia ja ryhmätanssia jossa kaikki tekee samaa moovsia riveittäin. Oi niin Teksas, niin Teksas… Ja taas tätä kontrastia, uskovaiset ihmiset päästää vapaalle ja vaikka elimet ei vilku niin vaatetus on muutoin aika pientä.

Minä ja Josh

Vahinkokuva, mutta tässä vähän raakaa faktaa

Eilen pidin esitelmän parisuhdeväkivallasta. Taustatietona samasta aiheesta on väännetty kandi ja gradu ja jälkimmäisestä väkerretään artikkelia kansainväliseen lehteen. En meinannu millään saada sitä ensin tehtyä, väitin itselleni että se johtuu vain väsymisestä aiheeseen ja tätä on tehty niin monta kertaa. Sitten totesin että se oikeastaan johtuu enemmän, kumma kyllä, siitä että aika on niin rajallinen (12min) ja tietopohjani niin massiivinen siihen nähden ja tympäisi etsiä vanhoja lähteitä asioille, jotka on omassa päässä jo ikään kuin omaa tietoa. Pitäessäni esitelmää tuskailin kun niin paljon asioita piti jättää sanomatta. Totesin siinä edessä puhuessani että voisin puhua tästä tuntitolkulla. Tämä on siis terveyspsykan kurssi ja olen ainoa maisteritason opiskelija, muut on kandeja. Lopussa opettaja kysyi omaa mielipidettäni miten hoitaisin naisuhria, mitä ei kandeilta kysyttäisi ja osasin jopa vastata vakuuttavasti. Esityksen lopussa feedbackina sain kuulla että esiinnyin tosi vakuuttavasti, jokaisella sanallani oli merkitystä ja minua jaksaisi kuunnella vaikka sen tuntitolkulla ja ope voisi nähdä mut pitämässä jotain seminaaria. Ja että intoni kuulemma paistoi läpi. Oi, kylläpä hipeli mukavasti :D Jaksaskohan tästä tohtoriksi ittensä jatkaa, jopa? Ja huhua on liikkeellä että Espanjaan pitäisi mennä syksyllä ”pätemään” johonkin konferenssiin. Yhtä pistettä vaille täydet pisteet sain ja se yksi lähti kohdasta Appearance. Unohdin kysyä että mitäs tää tarkottaa, näytinkö mä jotenki rupuselta siellä luokan edessä vai mitä häh :D Jos oisin ollu ne mikrosortsit jalassa niin mun massiiviset tankoilun aiheuttamat sisäreisimustelmat ois näkyny, yleisö ois saanu sitten keskenään miettiä että kuka mua pahoinpitelee reisien sisäpinnalle ku varmaan ois helpompiaki kohtia mihin hakata naista.

Opettaja piti viime viikolla seminaaria raiskauksesta ja kainovienous iski silloin enkä uskaltanut kysyä itse mitään, sen sijaan kuuntelin miten sisarkuntatytöt eli sorority girlsit yritti väkertää lauseita kysymyksistään. Kysyin sitten opelta esitelmäpalautteeni yhteydessä ja todettiin molemmat että hyvä kun olin hiljaa, olin kuitenkin kysymässä enemmän niistä itse raiskaajista, joista kukaan ei koskaan halua puhua tai ajatella, ja iso osa Baylor-opiskelijoista on niin surullisen viattomia että ne ois varmaan kivittäny mut hengiltä siellä seminaarissa. Ennen mua yks tyttö kertoi opelle olleensa vähän upset kun yhdessä päivän esityksistä oli videoklipissä kirosanoja… Kaikki opinnoissani ja elämän varrelta poimitusta kokemuksesta johtaa siihen, että ajatteluni on hyvin kaukana siitä laatikosta missä asiaa sen kummemmin ajattelemattomat ihmiset liikkuu ja ope totesi että ehkä minä kuulun sinne vankilaan, niin vahvasti paistaa sisäinen kliinikko ja värikäs, häpeilemätön ja joustava ajattelutyyli, jossa pitää erottaa ihmiset niiden teoistaan. Eli menen harjoittelemaan Niuvanniemeen ensi keväänä, en siis kalterien sisäpuolelle. Vaikka vielähän tässä ehtii ”nassahtaa”, sitä nopeammin mitä enemmän jaksan uida vastavirtaan.

Sateen jälkeistä tulvaa