Spring Break, episode 1, Miami

Dear blog, it’s been so long without you… Mutta kun olen reissannut nyt yli kaksi viikkoa… Lähdetään purkamaan sumaa kevätloman ekasta etapista, eli lähdetään Miamiin.

Mainitsinkin aiemmin, että kävin 4-vuotiaana Miamissa, ja tämä uusi kokemus oli kyllä ihan erilainen (ylläripylläri). Tällä kertaa en hukannut yhtään lelua, mustien miesten tapaaminen ei ollut yhtään niin häkellyttävää, hotellilla ei ollut uima-allasta ja se muutenkin muistutti lähinnä vankilaselliä, mutta Disneyworldissa oli yhä se sama vanha Dumbo-laite, joten mikäpä siinä sitten ollessa.

Koko loma alkoi itselleni jo tuttuun tapaan alkuvaikeuksilla. Lennot meni oikein hyvin, vaikka lentosuunnitelma olikin mitä urpoin (tilausautolla Dallasiin, sieltä Tulsa, Oklahomaan, josta takaisin Teksasiin, Houstoniin josta vihdoin Miamiin ja tämä seikkailu vei 16h) mutta ongelmia iski sitten autoa vuokratessa. Minä olin taas kuskina, jotta voidaan nauttia minun seniorialennuksista (25v saa auton ilman lisäkustannuksia). Ihan oikea asenne, Florida on suomalaisten eläkeläisten suosiossa muutenkin. Ihan normiauto vuokrattiin, mutta sehän ei tietty jenkeille tarkoita samaa kuin meille, joten saatiin semmonen 8 hengen auto, ja meitä on siis 3. Kunnon minibussi! Lupasivat, että seuraavana päivänä jos tullaan vaihtamaan, saadaan ”oikea” auto. Taas muistutan, että ajokokemukseni rajoittuu pitkälti Kuusamon autobahnoille, joten riemu oli ylimmillään, varsinkin kun taskuparkkasin sen valtamerialuksen Miamin kapeille kujille. Seuraava riemu repesi sitten hotellilla, kun huone muistutti vahvasti vankilaselliä ja kolmelle ihmiselle oli vain yksi parisänky. Hotellin kanssa kinastelu päättyi uimapatjan hankintaan seurueen kiinalaisvahvistukselle. Ilmaista parkkipaikkaa ei myöskään ollut, joten kahden tunnin yöunien jälkeen heräsin seitsemäksi vaihtamaan valtamerialuksen sakkovapaille vesille, eikä ollut edes ainoa aamu kun tämä piti toistaa. Maukas ja monipuolinen hotelliaamiainen koostui mm. paahtoleivästä, paahtoleivästä ja olihan siellä vielä paahtoleipääkin. Hotellimme ei myöskään todellakaan sijaitse biitsillä, vaan Downtownilla, hispaanoja ja kodittomia parveili siellä sun täällä, mutta kauniit kulissit löytyi jo minuutin kävelyn päästä.

Valtamerialus

Ihqu Fordi suurempi kuin kolme

Onneksi parkkaus oli aina helppoa ja kätevää. Ajattelin tehdä Austin Powersit (leffassa pikku kärryllä jumissa keskellä käytävää) ja hinkuttaa itteni sentti kerrallaan pois, mutta just kun alotin sen prosessin mustan auton kuski haki sanaakaan sanomatta autonsa pois.

Ocean Drive

Seuraavana päivänä yritettiin nukkua ja kierreltiin vain kaupunkia ja ekana kokonaisena päivänä vaihdettiin sitten auto, mutta siihen tuhraantuikin pari tuntia kun vuokrayhtiö ryssi koko touhun ja byrokratia asian korjaamiseksi oli todella jäykkää. Kyrpiinnyin ja vaadin korvauksia, saatiin sitten parempi auto kuin mistä maksettiin ja vaikken autoista mitään ymmärräkään niin oikein mukavasti uusi Ford liiteli pitkin katuja. Ja saatiin myös ilmaiseksi käyttää tulliteitä, mitkä säästää matkanteosta hyvän palasen. Tästä eteenpäin loma lähtikin sitten oikeasti käyntiin ja naureskellen suhtauduttiin aina meidän rakkaaseen hotelliin.

Päivän etappi olikin sitten Key West, USA:n eteläkärki. Oletin, että sieltä löytyy varmaan joku hieno pieni parkkipaikka, missä otetaan pari kuvaa ja käännytään takaisin. Sen verta ohuella meren ympäröimällä kaistaleella ajeltiin sinne kolmisen tuntia. Miten väärässä olinkaan! Ihana, niiiiiiiin söpö pieni paratiisikaupunki pikkuisine puutaloineen. Ja kuulkaas ihan strippiklubejakin löytyi, että ei se ihan tuppukylä ole. USA:n Kuusamo, kaunis luonnoltaan, pieni, täynnä turisteja ja yhtä kaukana kaikesta. Sinne jäi kyllä pieni palanen minua. Hotellille yhdeltä yöllä palatessa parkattiin autoa löytämällemme halvalle parkkipaikalle, jossa päivällä meille vannotettiin, että yöllä ei sitten ole vartiointia. Nyt meitä kuitenkin lähestyi hitaasti kyyryssä liikkuva likainen mies ja tarjosi 5dollarin lippua, että hän vartioi tätä aluetta. Ukko oli selkeästi hobo ja meitä alko karmimaan ja valittiin taas tienvarsiparkki hinauksenkin uhalla. Äidille tiedoksi, hobo tarkottaa koditonta ja voit lausua sen että houbou niin olet katu-uskottava.

Tällänen komeus käveli vastaan biitsillä. Ei jättänyt kylmäksi.

Southernmost point 

Tiistai vietettiin sitten biitsillä, ah miten kaunista rannalla on! Valkoinen hiekka, turkoosi vesi ja sininen taivas. Itse Miami ei mielestäni ole kovin kaunis, vaikka mielelläni palmuja katselenkin, arkkitehtuuri on makuuni liian laatikkomaista, Miami Beach-alue on ruuhkainen turistirysä ja muu kaupunki vähän missä sattuu kunnossa ja heti nätin kadunkulman takana häämöttää ghettoja. Ghettojen kaduilla ajellessa vitsailin miten helposti voisi harrastaa Grand Theft Autoa (pleikkapeli) ja kurvailla miten sattuu katuja ylittävien ihmisten yli. Niiltä tyypeiltä varmaan tippuisi kivasti aseita, mutta ei niinkään massia. Tiistain päätteeksi suhautettiin sitten kolmisen tuntia Orlandoon ja jäätiin sinne yöksi, koska seuraavana päivänä oli Disneyworld-päivä.

Disneyworld oli jähmettynyt aikaansa. Kaikki oli samanlaista, paitsi uusia laajennuksia oli tehty. On epätyypillistä, että mikään kalliilla rahalla tehty pysyy muuttumattomana, joten yllätyin kun Dumbolaite sieltä vielä löytyi. Olisin kyllä jättänyt sen välistä 45min jonojen takia mutta tunnesyistä mentävä oli ja mun Dumbon korkeussäädin ei ees toiminu… Puisto on tosi nätti ja nautin sen tunnelmasta ja arkkitehtuurista ja tykkäsin olla siellä, mutta jäin kaipaamaan vähän enemmän aikuismaista tekemistä, kumma kyllä niinkin lapsellinen kuin olen. Ainoaan jännään laitteeseen jonotettiin 2h, mutta olin silti onnellinen kun pääsin taas Disneyworldiin. Päivän päätteeksi ajeltiin takaisin kotiin. Meille oli aiemmalta visiitiltä ”hoboparkkiin” jäänyt lippu, ja vaikka kello oli taas yli 1 yöllä oltiin rohkealla tuulella ja selitin parkkiksella taas pyörivälle ukkelille, että ei tässä hätä, sinua ennen työskennellyt tyyppi myi meille jo lipun, nou hätä! Sinne jäi sitten Fordi yöksi kera uikuttavan Hobon. Aamulla haettiin auto pois, oltiin niin ajoissa, että Hobo nukuksi likaisessa makuupussissa porttia vasten ja Fordikin oli paikoillaan.

Ja hän on lapsi taas.

Sen päivän kohteena oli Everglades, puolet Floridasta kattava suoalue joka on kuuluisa krokotiileistaan. Yllätyksekseni sieltä keskeltä suota löytyi taas kerran ihan pieni kaupunki. Talot oli rakennettu pilareiden päälle, iso Everglades-järvi kun tulvii säännöllisesti. Järveä ympäröi mangrovemetsä ja asukeista löytyy mm erittäin uhanalaisia manaatteja eli merilehmiä. Jos et tiedä miltä ne näyttää, niin kuvittele iso harmaa peruna ja pistä sille perään monoräpylä ja pääksi minivirtahepoturpa. Veneen vierellä leikki yhdessä välissä 3 delfiiniä, mikä oli ihan odottamatonta. Opas jatkoi sitten kertomalla, että järvessä uiskentelee myös krokotiileja ja useita myrkkykäärmeitä sekä ystävämme tiikeri-, härkä- ja vasarahai. Aloin rakennella mielessäni perustuksia uudelle kesämökille, varsinkin kun tulvien aikaan ei tarvitsisi olla yksin. Mangrovemetsässä ei myöskään voi kävellä, ne on vaan liukkaita juuria ja mutaa ja sinne kun uppoaa saa kaverikseen kaikenlaista kivaa elimistöä. Jollakin lihaksilla alueella asustaa kuitenkin uhanalainen Floridan pantteri, jonka on selvitäkseen pitänyt opetella uimaan tuossa ah niin ihanassa vedessä. 

I iz cute, come swims wif meh!

Päätettiin tämä viimeinen kokonainen Floridan päivä kävelemällä biitsialueella ja otettiin jättimäiset drinksut kadunvarsibaarista. Seuraavana päivänä oli erityisen hauskaa herätä muutaman tunnin unilla heittämään kiinalainen lentokoneeseen, koska hotelli ei tarjonnut kyytiä. Jankutin koko illan, että vaikka drinksut oli isoja ja otettiin parit, niin yleensä se määrä ei silti saa aikaan sitä mitä se nyt sai jos katselee oloja aamulla. Maksa on neitseentynyt *nolotus*

Kippis!

Floridan osuus oli varsin onnistunut, oltiin tosi aktiivisia mutta omalla kohdallani odotin jo innolla rentoutumista Bahaman risteilyllä. Joka ilta oltiin takaisin hotellilla tosi myöhään ja joka aamu herättiin älyttömän aikaisin ja syöminen oli mitä sattuu. Milloin pelkkää höttöä aamiaiseksi, milloin ei aamiaista ollenkaan ja seuraava ruokailu myöhällä illalla, vaikkakin yleensä kivassa ravintolassa. Koska olin kuski, en saattanut myöskään ottaa päiväunia pitkin ajomatkaa. Laskin, että tulin yhteensä ajaneeksi melkein 1ooo kilometriä ja taskuparkkasinkin lukemattomia kertoja, aina yhtä nolosti ja lainaan tässä kohtaa kummitätiäni eli parkkauksen kanssa mentiin mentaliteetilla ”pakko mahtua kun on vihittykin!” Olen kuitenkin tosi ylpeä itsestäni ja omasta ajamisestani, pientä väistämätöntä törttöilyä lukuunottamatta.

"So, one time, I got really drunk and I pole danced on a palm tree..." lähde: yksi Shit Pole Dancers Say-video Youtubessa

Sitten kun on liian kaukana omasta tangosta, tulee roikuttua kaikkialla missä vain pystyy...

Ja sitten eikun episode kakkoseen Bahamalle!