Hurmoksessa, Yes LOOORDD!!!

Edellinen postaus sisälsi uskonnollisuuden teoriaosuuden ja tässä keskityn nyt antamaan vähän lihaa luiden ympärille eli kerron kahdesta huikeasta vierailustani Mamman kirkkoon. Meno oli erittäin hurmoksellista, ja lyhyiden videoiden kautta saa aika hyvän kuvan mitä ihmettä siellä oikein tapahtui. Kaikkialle sitä kulttuuriin tutustumisen vuoksi tuleekin itsensä työnnettyä...

Ensimmäinen visiitti oli naisten ilta, jonne siis Mamman kanssa värkättiin ne mansikat. Ensin syötiin itsemme lihaviksi ja sitten alkoi kirkollinen osuus. Rakennus ei ole kirkkorakennus, kyseessä sen verta pieni yhteisö. Naiset oli ihan mielissään minua heti morjenstamassa ja Mamma sai suu vaahdossa selittää tästä ihmeellisestä suomalaisesta joka löysi hänen tyttärensä Suomesta.

Ohjelma alkoi musiikilla. Istuttiin tuoleissa - aluksi. Taululle heijastettu iTunes soitti ensin "disco"gospelia ja ihmiset nousi penkeistä laulamaan, taputtamaan, heiluttamaan tamburiineja ja sitten tanssimaan kera viuhkojen. Meno oli aikamoista tämmöiselle hiljaiseen rukoiluun, papin mutinaan ja virsiin tottuneelle suomalaiselle (vaikka en edes muista milloin olen käynyt kirkossa viimeksi, joulut poislukien). Vauhdikas vaihe päättyi lopulta "balladi"gospeliin, ja naiset rauhoittuivat pistämään silmät kiinni kädet ojennettuna kohti kattoa.

Illan opetuksellinen osuus tuli PowerPointeilta. Se sisälsi paitsi yleismaailmallista elämänohjetta myös Raamatun soveltamista omaan elämään. Periaatteessa viesti oli se, että pitäisi arvostaa omaa Jumalan luomaa kehoaan ja olla muuttamatta ja tuhoamatta sitä esim syömällä huonosti. Takarivistä mutistiin, että yes Lord, tähän loppui rasvaruuan syönti! Heti huomenna, koska just nyt oli pöydässä vielä hyvää jälkkäriä. Osa naisista tosin esim värjäsi hiuksiaan, että en ihan tiedä miten se kehon muuttamattomuus toimisi.

Hämmennyin kovasti ihmisten kovaäänisyydestä ja mukana elämisestä. "Yes Lord! Thank you Lord! Amen! Thank you Jesus!" jne raikui milloin mistäkin.

Sunnuntaina koitti sitten varsinainen kirkko ja huone oli täynnä ihmisiä. Heti sisään tultaessa musiikki raikasi jo täysillä ja ihmiset tanssi ympäriinsä. Kun Wacossa ei ole bileitä ajattelin kummissani, että tässä ollaan nyt lähimpänä biletystä kuin mitä pitkään aikaan. Sitten taas rauhallisempia lauluja ja yhteen väliin kirkkonuoret esitti heidän tekemänsä rap-gospel-biisin. Yhdessä nurkassa, vasten Jeesus-maalausta vaassasi iso mies huutaen todella kovalla äänellä niitä thank you Lord, Yes Lord-huutoja. Tosi omituista.

Pastori alkoi puhua. Ulkoisesti ja käyttäytymiseltään se muistutti papin ja stand-up-koomikon risteymää. Välissä mentiin rauhallisesti selittäen Jumalan sanaa ja antaen varsin suoria tulkintoja Raamatun sanoista. Puhuttiin rikkaudesta, televisioista, internetistä, lähinnä siitä miten mahtavia keksintöjä ne on. Koko tämä kirkko on varsin moderni ja ajanhenkinen ja siitä tykätään sen arkiyhteyden vuoksi. Yksi piirre on myös se, että jäsenkunta on kirjavaa, kaikki synnit avioeroista, vankilasta, huumeista, ties mistä, on käyty läpi, mutta koska kyseessä ei ole katolinen kirkko nämä asiat hyväksytään osana elämän kuoppia, joista voi tehdä parannuksen. Evoluutioon ei kylläkään uskota.

Pastori on karismaattinen ja heittää väliin vitsiä, joille seurakunta nauraa sydämellisesti. Koko ajan hänen puhuessaan yleisö nyökyttelee, taputtaa, huutelee aamenta ja kiitos Jeesusta. Välissä rukoillaan ja ihmiset on mukana ihan kympillä nostaen kädet ilmaan. Hyvin amerikkalaista, kun kirkossa käynninkin pitää olla viihdyttävää. Toisaalta, miksei se voisi olla myös hauskaa.

USA:ssa ei ole kirkollisveroa, joten kirkot elää lahjoituksilla. Give and you shall receive eli shekkiin kirjoitettiin summa ja kirjeet pudotettiin laatikkoon. Muistuttaa vähän anekauppaa. Toinen mitä mietin oli pastorin vaikutusvalta esittää mielivaltaisia tulkintoja oman mielensä mukaan. En epäile että se niin tekisi, mutta teoriassa sillä olisi valtaa pikkuhiljaa väännellä ja käännellä ihmisten mieliä.

Loppua kohti luikautettiin taas parit biisit ja monttu levisi ammolleen kun takanani istuva nainen alkoi puhua kielillä. Se kuulosti vähän lalalalalallalalalal, mutta kuulemma monet muut kielillä puhuvat ihmiset on tunnistettavissa johonkin itämaiseen kieleen natiivipuhujan toimesta. Kuvailisin tätä touhua uskonnolliseksi kliimaksiksi, joka kuulemma tulee ja menee kontrolloimattomasti.

Palveluksen lopuksi ihmiset jonotti pastorille parannusrukouksia varten. Koko kirkkokunta uskoo jokaiselle olevan varattu jokin lahja, kuten pastori on jonkinsortin selvännäkijä. Mamma odotti innoissaan hänen ennustavan minulle, mutta kesken seremonian se hupi meni takanani istuvalle pariskunnalle. Yksi nainen tunnustautui parantajaksi ja keskiviikkoisin on kuulemma tässä kirkossa kunnon jamit. Silloin parannetaan ihmisiä mm syövästä, heillä on useita näitä tapauksia jotka tulee sitten lääkärin todistuksen kanssa kertomaan että kukaan ei tiedä mitä tapahtui mutta syöpä on poissa. Viikkoa ennen minun vierailuani yksi nainen oli manattu pois noituudesta.

Psykologina pakko vedota mielen voimakkaaseen suggestiovoimaan terveysasioissa. Ei voi mitään. Mutta kuulemma näitä tapauksia videokuvatessa nauhoituksiin on tullut ihmeellisiä valoilmiöitä ja koko tila näyttää kuin sädesateelta ja paikalla olevat ihmiset kertoo kokevansa selvästi jonkin läsnäolon.

Tylsää ei ainakaan ollut missään vaiheessa, vaikka molemmat kerrat kesti pari tuntia. Jos kirkossa olisi pakko käydä, kävisin tuolla, koska se on vaan niin käsittämättömän kummallista. Se vielä tiedoksi, että kaikki kirkot ei todellakaan ole näin äänekkäitä ja hurmoksellisia, vaan sekaan mahtuu jos jonkinmoista vipeltäjää.