Miamin jälkeen koitti siis kolmen yön Bahaman risteily. Ja voi pojat, 300 dollarilla saa luksusta! Astuttiin Julian kanssa laivaan
ja heti ensimmäisenä tulee vastaan krumeluuria ja kullan sävyjä. Seuraavaksi
silmään pistää yli-ihana henkilökunta, siivoojakin tuli henkilökohtaisesti
huoneeseen esittäytymään.
|
Menojuoma olisi kohtuullisissa hinnoissa, mutta kun asuntoon ei saa tuoda alkoholia ja lentokoneeseen vielä vähemmän, oltiin pelkillä käsimatkatavaroilla liikenteessä. |
Hoksasin ohjelmasta, että lounasbuffee on vielä auki
ja juostiin sinne saman tien. Miami jätti meidät kovin nälkäiseksi, ja sinne
buffettiin minä kyllä kuolin innostuksesta. Ulos vieri punahiuksinen pallo,
joka ahtoi itseensä innossaan kasan hedelmiä, välimerellistä ruokaa, aasialaista,
kaikkea muuta mihin käsi ylsi, salaattia, melkoisen tuorepuristettua
hedelmämehua ja *kröh* 5 erilaista jälkkäriä. Nokun se oli ilmaista! Kumipalloina
pompittiin sitten tutustumaan alukseen ja mentiin kannelle vähän huilimaan
aurinkotuoleihin ja katsomaan kun laiva lähtee satamasta.
Ensimmäinen päivä alkoi taas aikaisin, ilmoittauduttiin
vesiskootteriajelulle, mutta päästyämme laivayhtiön paratiisisaarelle ajelua
oli siirretty iltapäivään. Pikkuinen saari oli rakennettu turisteja varten,
aitoa meininkiä löytyi ainoastaan luonnosta, mutta rentoumaan sinne tultiinkin.
Käveltiin rantahietikolla, otettiin aurinkoa, snorklattiin ja syötiin taas
buffetissa. Snorklaus oli hauskaa, en
ollut tehnyt sitä koskaan, mutta toiselle sukellukselle hylkäsin pakollisen
kelluntaliivin rantaan, olin kapinallinen. Kas kun eivät kuplamuoviin kääri
turisteja, räpylöiden kanssa merkitylle rauhalliselle lahdelle hukkuminen
kaikkien vartijoiden silmien alla olisi jo aikamoinen saavutus. Kärsin
kroonisesta hai-kammosta, mutta nyt ei pelottanut, koska lahdessa oli aina
ihmisiä syvemmällä kuin minä, joten hait söisi ne ensin ja minä ehdin rantaan,
eli kaikki hyvin :P Otettiin kuvia vedenalaisella kameralla, mikä oli aika
jännää myös.
Vesiskootteriajelulla minä olin kuskina ja Julia minun
matkustaja. Ensin tuntui, että tästä ei tule kyllä yhtään mitään, heti alkuunsa
aallot oli niin viekottelevat että suoraan ei tahtonut päästä millään, mikä entiselle
motoristille tuntui vähän nololta. Porukassa oli noin 10 skootteria ja
kourallinen espanjalaisia machomiehiä, jotka tahtoi mennä kovaa ja aina kun
pysähdyttiin ne tahtoi vaihtaa järjestysnumeroa keskenään kun aina se edellä
oleva muka tuntuu niin itseä hitaammalta. Lopulta pääsin sitten jyvälle
touhusta ja Jeesus Kristus sentäs! Pari kertaa lennettiin Julian kanssa
mahottomalla ilmaveivillä isojen aaltojen yli ja kunnon loiskahduksella läpi
seuraavasta aallosta että vieläkin hymyilyttää kun sitä muistelee. Silmät pysy
tuskin auki, niin täynnä suolavettä, ja sitten kuitenkin pitää posottaa vähän
vähempiaaltoisessa vedessä kaasu pohjassa että pysyy ukkojen perässä. Mikäpä
siinä turkoosissa kauneidessa oli kelluskella.
Toinen päivä vietettiin Bahaman pääkaupungissa Nassaussa.
Pikkuinen ex-merirosvokaupunki on välistä söpö, välistä rähjäinen.
Satama-alueelta löytyi huippukalliiden designtuotteiden putiikkeja ja kauempaa
sitten ties sun mitä rättiä. Päätettiin Julian kanssa, että ei lähdetä millekään
laivan reissulle vaan otettiin kartta käteen ja käveltiin kaupunki läpi. Mentiin
kaupungin toisessa päässä olevalle linnoitukselle ja katottiin että tuosta jos
asutuksen läpi mennään niin päästään kivasti näkemään paikallista elämää ja
toiseen linnoitukseen. Bahamalaiset on superystävällisiä ja ihan mielestämme
oltiin turvassa vaikka vähän muuttui alue ghettomaiseksi. Sitten ohi ajoi
poliisiauto, pysäytti meidät ja mentiin pienelle rupattelulle
poliisilaitokselle. Kirjahyllyillä notkui vanhoja ties minkä luvun kirjoja
nimeltä Firearms ja Drugs in the Street, eli ihan ovat ajan hengessä messissä.
Saatiin jyrkät ohjeet mennä eri reittiä, ja kaippa se hyvä niin. Mulla alkoi
hermostuttaa paikallisten liiallinen innostus mun hiuksiin, autot tööttäili ja
ikkunoista huudeltiin, yksikin huusi kurkku suorana mulle ”OH MY GOD!!!!” ja
kadulla tultiin kyselemään ja kehumaan. Pohdiskelin, että eihän ne edes hoksi
ryöstää minua kun kaikki mielenkiinto on hiuksissa.
|
Tänne päästiin sisälle asti |
|
Queen's staircase |
Päivän päätteeksi käytiin pikavisiitti kaupungin lähellä
olevalle miljardirahalla tehdylle turistisaarelle. Olisin tarvinnut toisen
päivän Nassaussa, koska kaupunki tuli koluttua mutta tajusin liian myöhään,
että vuosia sitten Youtubessa kuolaamani übercool vesipuisto sijaitsi tällä
turistisaarella. Voihan Atlantis sentäs…
|
Keskimmäinen siltaa muistuttava osa on yksi iso sviitti. |
|
Tässä asustaa Nicholas Cage, tai sitten tämä on sen naapuri... |
Laivalla oli ihan liian siistiä. Ruokaa tosiaan riitti,
buffetti oli aina auki ja illallinen oli hienossa ravintolassa. Kolmen
ruokalajin illallinen ja 3 tarjoilijaa mahdollisti aikamoiset olot tämmöselle
suomijunttiopiskelijalle. En voi uskoa että kaikki se ruoka kuului hintaan,
yksi päivä söin alkupalaksi etanoita! Se kertonee menyyn tasosta. Aamiainen oli
buffetissa, laivaan palatessa käytiin buffetissa, odotettiin illalliselle ja
sen jälkeen vielä mentiin myöhäisbuffettiin. Nälkäloma päätettiin siis
yltäkylläisyyteen ja syötiin päivässä ainakin se 5 erilaista jälkkäriä. No kun
se oli ilmaista ja hyvää ja meille harvinaista… Saavutin itselleni harvinaisen
pisteen eli saturoiduin sokeriin. Minut tuntevat tietää, että silloin on tosi
kyseessä kun mulla ei enää haluta sokeria.
|
näkymä buffetista |
|
Vähän murua rinnan alle |
|
Innossaan |
|
Hienompi ja vakavampi illallinen ja meidän ruotsalainen pöytäseurue |
|
Tilaamani alkupala-etanat, ja hyvää oli! |
Meidän ihana siivooja oli yksi päivä tehnyt koiran meidän
pyyhkeistä ja innostuin pähkäilemään miten se on tehty ja tein lopulta oman
pyyhekanin ja koiran ja varovaisesti jätettiin ne sitten siivoojan löydettäväksi
seuraavana päivänä. Satuttiin huoneeseen yhtä aikaa kun siivoja ja se ihan
mielissään kyseli että kumpi meistä haastoi hänet pyyhe-eläimillä ja hän oli
sitä mieltä että tämä tarkoittaa sotaa! Ja niin se oli sitten kyhännyt minun
Nassausta ostamasta puuliskosta pyyheversion seuraavana vetonaan. Sitten se
näytti miten tehdään pyyheapina, jonka voi ripustaa roikkumaan ja miten koiran
pää tehdään yhdestä pyyhkeestä. Cool! Henkilökunnalla on paljon vapaa-aikaa,
minkä päättelin näkyvän ammattitaiteessa, pyyhe-eläimet siivoojilla ja
melonitaidetta tarjoilijoilta.
|
oikea on siivoojan |
|
cool siivoojamme! |
|
Siivoojan finaaliveto |
Iltaviihdykkeenä käytiin katsomassa stand-up-komiikkaa ja
amerikkalaiseen tapaan ne on enemmän lyhyitä iskulauseita kuin nerokkaita
tarinoita. Ja yleisön mielestä se on jo hauskaa, kun sanotaan penis kaikilla
erilaisilla synonyymeilla. Toisena showna oli sukupuolten taisto, joka huipentui
ilmapallonräjäytyskisaan. Miehet oli hauskimpia, yksi mies oli aina se jonka
kanssa pallo räjäytetään ja jonossa seuraava mies joutuu aina räjäyttämään
pallon edellistä uskaliaammalla tavalla. Ensimmäinen sai poksauttaa pallon
mahat vastakkain, toiseksi viimeinen joutui istumaan miehen syliin pallo
välissä ja viimeisen tehtävä oli räjäyttää pallo doggy style eli toinen mies
nojasi tuoliin, pallo pyllyä vasten ja toinen mies nykäisee etumuksensa
räjäyttämään pallon. Hauskan siitä teki se, että miekkosilla kesti monta
minuuttia kerätä rohkeutta edes yrittää :D
|
lohikäärme |
|
meloni-kala |
Ja pienenä lopetuksena, laivalla oli kiipeilyseinä ja kävin
kiipeämässä sen kerran huipulle, elämäni eka kiipeily. Ennen minua parit lapset
kiipesi ylös kuin mini-Spidermanit ja nyt taas nolottaa, mutta mulla alko
tärisyttämään ja heikottamaan puolivälissä, eikä se nyt ees niin hirveen korkea
seinä ollut. Mutta kun ne lapset meni ylös asti niin sisulla ja Jussi, suo ja
kuokka mielessä revin itteni sinne huipulle, tärisevin käsin kilistin kelloa ja
liu’uin alas, tosin pakottivat pysähtymään puoliväliin valokuvaa varten.
Elämänstrategiani mukaan tämmöinen heikkous on otettava kehityskohteena, joten
saa nyt nähdä uskallanko itseäni altistamaan Baylorin kolme kertaa korkeammalle
kiipeilyseinälle.
Kotimatka ei sitten ollut ruusuinen, Teksasissa riehui
myrsky tornadoksi asti, joten jäätiin Houstonin kentälle jumiin 20 tunniksi ja
vietettiin siellä sitten yö. Kokemus oli ahdistava, mitään keinoa päästä pois
ei ollut ja henkilökunta kohteli meitä törkeästi, ei saatu edes hotellia
saatikka mitään huoltopakkausta, sen sijaan yhteensä 5h jonotettiin erinäisissä
jonoissa ihan turhaan. Törmättiin sattumalta yhteen psykalaiseen, jonka
poikaystävä lopulta ajoi Wacosta myrskyn läpi hakemaan meidät ja satuttiin
tulemaan takaisin niinkin passelisti, että kävelin suoraan autosta
Freud-kurssille pitämään tunnin mittaisen esitelmän. Powerpointit olin tehnyt
kaksi viikkoa aiemmin ja se meni itse asiassa tosi hyvin vanhasta muistista
älyttömän väsyneenä, tähtäsin lähinnä saamaan sen asian hoidettua alta pois.
Mutta olipahan kotiinpaluu.
|
Hei hei Bahama! |
|
Houstonin kentän V.I.P-lounge. Myöhemmin jouduttiin siirtymään muiden kuolevaisten sekaan koville penkeille. |
OHHOH tota laivaa! olis meidankin kyl pitany ottaa toi risteily, niin helmelta vaikuttaa! Ja sun lomalla on kyl sattunut ja tapahtunut, pakko sanoa :D
VastaaPoistaMitä kautta varasitte matkan? Kuuluiko tipsit siihen hintaan myös? Täällä polttelee jo kovin!
VastaaPoistaVarattiin cruise.com sivustolta, siinä sai valita haluaako ottaa ne tipit hintaan vai ei. Siellä laivallaki sai sen vielä ottaa, ja se oli aika kätevä kun kuitenkin palvelu oli hyvää ja ois ollu vaikea erikseen jättää erikseen kaikille joille se tippi ois kuulunut. Aivan ihana loma tulossa jos Bahamalle menette ja varsinki tuolla risteilyllä :)
Poista